Kosmista puutarhanhoitoa

Keväiset puutarhahaaveet kylpivät kosmoskukkien meressä. Istutin niitä taimina ja siemeninä ympäri pihaa. Kyytipojaksi kukkaistutukset sai kanankakkaa. Osa kukkapenkeistä oli selvästi liian pimeässä, mutta osa kylpi kyllä aivan hyvässä auringossa. Muut kukat kukkivat vuorollaan, mutta kosmoskukista oli pystyssä vain liuskelehtiset varret. Syksyn edetessä kosmoskukat hurahtivat pitkiksi puskiksi. Ja nyt, syyskuun puolen välin jälkeen niihin ilmestyi nuppuja ja muutama ehti avatakin itsensä ennen pakkasöitä. Kyllä tämä puutahrahomma on välillä tosi kosmista. Ja (tragi)koomista.

Huono omatunto on vaivannut pitkin kesää, kun kasvimaalla vallitsee elämän kiireistä johuva kaaos. Aika ajoin se pistää miettimään, että pitäisikö tulevalla kaudella vähentää viljelysten määrää ja keskittyä laatuun. Sitten koittaa syksy ja pyyhkii kaiken kauniiksi järjettömällä sadolla. Rikkakasvustosta huolimatta maissin sato on kypsynyt ja herkulliseksi havaittu. Ai, ai.

Olin kaali ja omenahöyryissäni unohtaa tämän pienen ja sympaattisen sankarin: viidakkokurkun. Yhdessä kurkussa on yhden tavallisen ohuehkon kurkkusiivun verran syötävää. Maku on raikkaan kurkkuinen. Koko hellyyttävää miniluokkaa, jonka puolesta se olisi omiaan pienemmällekin parvekkeelle. Meidän ruohottuneella kasvimaalla se löytyy lähinnä ruukkunsa ansiosta, johon se kylmän kauden päätteeksi jätettiin. Mutta siellä se köynöstää yhä reippaana syksystä huolimatta, viidakonasukki.

Nyt, kun sadosta paistoon on vain muutama metri, niin kokeileva keittiö luonnistuu helpommin. Lehtikaali ja salvia pesto oli juuri oiva kumppani sunnuntaiselle spagetille. Kokeilevan keittön ohella myös extempore leivonnalle on enemmän mahdollisuuksia. Tosin viimeaikoina kaikki on maistunut omenalle. Sattuneesta syystä.

Puutarha on ihan luonnontilassa. Tomaatit piti katkoa rakentamisen tai oikeastaan purkamisen tieltä. Muutama hyvä Black russian, Tigerilla ja Gardeners delight päätyi syöniin. Maku oli kohdillaan. Satoa syödään kiireiden keskellä.Viidakkokurkku on ontuottanut hedelmää kaikeksi ihmetykseksi. Bataattisato jännittää, kun se lehdet on niin  hyvinvoivan näköiset. Siementen keräys on käynnissä. Isotähtiputki on kaunis myös kuivaessaan.

Puutarhaamme voisi kutsua yksityiskohtien puutarhaksi. Ei niinkään sen vuoksi, että siellä olisi kaikki yksityiskohtaisesti aseteltu paikoilleen vaan siksi, ettei se kestä suurempaa kuvakulmaa. Mutta jos on silmää yksityiskohdille, niin kyllä nyt kelpaa. Ihanien pioniunikkojen siemenet tulivat lahjana Kainuusta ja ovat juuri puhjenneet kukkaan. Valloittavia ovat myös isotähtiputket ja salvia. 

Kurkutkin lähtivät vihdoin kukkimaan. Viidakkokurkku teki pikkuruisen emikukkasen pikkuruisen palleronsa päähän. Hedekukat vaan eivät ole vielä auenneet. Ei auta, kun odottaa. Viidakkokurkkujen kanssa ei ole onni ollut muutenkaan suotuisa. Kuusi tainta pääsi potteihin odottamaan maahan siirtoa, neljä kuoli ja kaksi eloonjäänyttä jätettiin ruukkuihinsa kylmän rintaman aikaan. Niissä ne ovat sitten kituneet näihin loiston päiviinsä saakka. Avomaankurkut suorastaan nautiskelevat helteestä ja kukkivat reippaasti. Joko lie aika lähteä etikan ostoon?

Kuulumisia kolmelta sisarelta

Kolmen sisaren penkissä pavut eivät kestäneet kylmää jaksoa ja kuolivat pois. Sen sijaan maissi ja kurpitsat ovat heränneet uuteen kasvuun. Maissit seisovat vahvasti penkissään kurpitsan kiemurrellessa varsien lomassa hienoine tuntosarvineen. Mutta miksi kutsutaan noita kasvinosia, joilla köynöstäjät vetävät itseään kohti uusia maisemia?

Punaisia iloja

Sieltä täältä pilkistää punaisia ilonpilkahduksia vihreyden keskelle. Linnut tosin pitävät huolen, ettei kirsikoista yksikään päädy tarhurin suuhun. Ehkä vielä jonakin vuonna. Perintödaaliat kukkivat hiljalleen. Toivottavasti vielä vuosikymmenten ajan.

Oodi vihreydelle! Ja tasaiselle sateelle ja paisteelle. Taas kasvaa!

Tuskastuksen poisto -loma. Jos kasvu vaikuttaa turhan hitaalta, kannattaa puutarhurin ottaa suunta pois kasvimaalta. Pieni etäisyys kasvatteihin tekee ihmeitä. Neljästä kuuteen päivään rauhallista kasvua muuttaa jo kokonaiskuvan ilmettä. 

Heinäkuu tuli ja pelasti epätoivolta. Puutarha rehottaa taas terhakkana. Jopa kituliaat ja paleltuneet munakoisot ovat lähteneet jälleen kasvuntielle. Kukkaloistosta pitävät huolta viime kesänä maahan heitetyt mitkä-lie-päivänkakkarat, kestosuosikki Härkäpapu sekä mustaherukan seuralaisruusu. 

Viimeaikoina on penkin laidalla kysytty: Paljonko kyssäkaalia on liikaa? Vastaus on: Kysymys on tarpeeton. Paljoko kyssäkaalia on tarpeeksi? Vastaus on: reilusti ja vielä hieman. Ensimmäinen hienostuneen makunsa nyrkin kokoon saavuttanut pallero on syöty. Seuraavaa odotetaan vesi kielellä. Ja resepti on kesän helpoimpia: Poimi, kuori ja syö. 

Luonto puutarhassa

Sitä äkkiseltään luulisi, että luonto on puutarhurin ystävä. Ja kattia kanssa, sanoisin. Luonto ei tottele kuukauden keskilämpötiloja, lorottaa vettä milloin sattuu ja aivan miten sattuu huvittamaan. Palelluttaa mokoma arat, paikallisluontoon sopimattomat, kasvit. Lähettää vitsauksia puutarhuria vastaan erilaisten hyönteisten muodossa: suoraan suoneen tai epäsuorasti kasvien kautta. Ja tässä ei ole vielä edes viheliäisimmät kummajaiset mukana eli bakteeritaudit tai sienet.Lisäksi luonto ottaa haltuun ihmiseltä tarkkomatta jääneet tilat rehottaen haluaamaansa suuntaan (yleensä aurinkoa kohti).

Mutta parhaimpina päivinä puutarhuri on valmis antamaan luonnolle anteeksi ja ottamaan kiitollisena vastaan kaiken, minkä se antaa. Mutta valppaana saa luonnon kanssa olla, jos aikoo jotain saada syödäkseen. 

ps. pieni on vaiva rusakosta, jos se silloin tällöin maistaa päivänkakkaraa. Kukkien syöntihän on ollut ihmistenkin keskuudessa viime aikoina eri trendikästä.

Sieltä täältä alkanut siistiminen tai paikkojen kohentelu saattaa aamukahviaikaan herättää horroksesta vasta lounaalle. Sama ilmiö toistuu helposti illalla, jolloin kaikki muu hyörinä on hiljenyt. Ajatuksissaan aika kuluu, eikä työ koskaan lopu kesken. Onneksi. Itsekseen puuhailu on rentouttavaa. 

Keväällä perennojen tieltä paljuun naaratut elämänlangan/kiertotattaren ja nokkosen juuret eivät toisiaan parempaa seuraa kaipaa. Sieltä ne nousevat paljunpohjalta tunkiosta löytyneen muovijätteen seasta. Lienee aika viskata ne jätesäkkiin.

Mutta nousee roskan seasta myös toivottuja kasveja. Viime vuonna kaupasta mukaan napatut salaatin juurakot tuikittiin maahan muovikoreineen päivineen, vaikka kaikissa ohjeissa oli neuvottu ottamaan kori pois. Ja kas säilyivät juuret hyvässä kunnossa, salaatti kukoisti ja oli maukasta. Nytkin kevätsalaattiin ostettu lollo rosso on jo hyvässä mitassa ja vallan maullaan.

Yleisesti ottaen kasvussa on toivomisen varaa, kun lämpö on jättänyt maailmankolkkamme rauhaan tältä kesäkuulta. Juhannuksen aikaan ulos purkkeihin jätetyistä viidakkokurkuista kaksi viidestä selvisi hengissä. Ilonpilkahduksia tuovat omenat ja karhunvatukat sekä huikeissa väreissä kukkivat perennat. 

Juhannuksen aikana suuri jänis oli tehnyt takapuolelleen paikan kukkapenkkiin. Hätyytellessä se loikki "pakoon" pihanomistajan laiskanpulskein ottein vain muutaman metrin etäisyydellä. Epäilen sen palanneen penkkiin heti valojen sammuttua. 

  

ps. Peruna on hyvässä kasvussa. Se kai istuteltiin toukokuun puolen välin paikkeilla. Timoa ja siikliä paniikissa sekaisin istutustilan uhatessa loppua. Nyt olisi syytä mullata sitä tai noutaa jostain ripeästi lisää olkea viheriäisten mukuloiden ehkäisemiseksi. 

Halla

Hugo Simbergin hyytävän kylmä halla istuu maalauksessa lyhteellä ja puhaltaa kuuraa syksyisille pelloille. Jotenkin tuntuu, kuin keväinen Halla vaeltelisi tutkimassa istutuksia. Harsoa ei riittänyt kaikille kasveille, joten on vain toivottava, että valkoinen peikko pitää hengen sisällään.

Raakileita on siellä täällä. Omenat, karviaiset, herukat ja kirsikka ovat jo vauhdissa. Päärynät taisivat jättää kukkimisen tuleville vuosille. Mansikassa on pari raakiletta. Keväällä taimelle laitetut kyssäkaalit alkavat muotoutua. Jopa paprikoissa ja tomaateissa on muutamia alkuja. Kauniisti kukkii myös karhunvatukka. Mutta vilu on päässyt pusakkaan, joten kuvaaminen saa nyt jäädä.  

Naru vetäjän kädessä

Ruohonleikkurin vetäminen käyntiin on takuulla yksi turhauttavimmista puuhista joita maa(työt) päällään kantaa. Siinä hukkuu paljon hyvää puuhastelumotivaatiota narun ja tukahtuvan pärinän välille. Ongelmanratkaisuksi puutarhavajaan muutti 15€ panoksella vanha kunnon moottoriton ajokki. Ihastumisen jälkeen on arki tullut tosin tähänkin suhteeseen pihalle pudonneiden oksanpalojen ja ylikasvaneen hetteikön muodossa. Säksätys tosin hivelee korvia hennommin kuin armoton pärinä.

Hyvistä työkaluista onkin aina kyllä pulaa. Puutarhainnostuksen kukoistukseen myydään työkaluina vaikka minkälaista lumppua metallina. Suosikkilistan kärjessä ovat kitkuuharavat, jotka antavat periksi liitoksistaan kohdatessaan valmiiksi möyhennetyn maan tai "lasten puutahratyökalut", joilla puutarhuroinnin harjoittelukin saa jirigellermäisiä piirteitä. Tästä lähtien siirrettäköön ostoaikeiset katseet ainoastaan työkaluihin, joissa on kulumia kahvoissa ja varsissa sekä käytetyn oloiset terät.

Istutukset ovat nyt loppusuoralla. Intopuutarhuriin iskenyt vatsatauti häiritsi suunnitelmia ja loput taimet tuikittiin sinne missä vaan oli maata näkyvissä. (Tosin niin tuntuu käyvän joka vuosi, vaikkei vatsatauti riehuisikaan) Maantarvematematiikka pettää joka kerta, vaikka joka vuosi hyötymaata valloitetaankin enemmän.

Kolmen sisaren penkki ehdittiin kuitenkin tehdä liki oppien mukaisiesti. Aivan kaikkia avomaankurkkuja, kesäkurpitsoja ja kurpitsoja ei lehden muodosta erottanut, mutta ne onneksi kaikki sopivat maissille kumppaniksi. Lisäksi penkkiin istuteltiin salkopapua aivan maissin juurelle nousemaan vierustoveriaan pitkin.

Muistiin merkitään: kyltit tai taimien nimeäminen jollain muulla kuin lyijykynällä ei ole hienostelua.

Omituinen on ollut tämä helteinen kevät. Kaikki merkit ovat sekaisin, eikä oikein tiedä mihin luottaa. Tänään tuuli pohjoisesta ja kylmä pakotti kuuman rintaman pois. Kevät otti kalenterin kiinni ja siirsi helteet taas tuonnemmaksi, minne ne kyllä kuuluvatkin. 

Maanviljelysnäkökulmasta tilanne on kinkkinen. Taimet nököttää edelleen purkeissaan, kun ilmaston suhteen on vähän hankala päättää, että tuikatako maahan vai ollako tuikkaamatta. Perennavyöryn vuoksi tosin maat saatiin vasta valmiiksi, että ei tässä olisi aiemmin oikein ehtinytkään. Taimet vain alkavat huutaa lannoitettua maata ja parempaa tilaa juurilleen. Jospa tuo ei tuosta kuitenkaan hallaksi muuttuisi. 

Omenassa oli superkukinta, joka alkaa näkyä nurmikolla. Puissa surisikin kuin kopterikentällä. Pölyttäjät vastasivat yhdessä lintujen kanssa kesän huumaavimmasta äänimaisemasta. Sitä voisi purkittaa tuleviksi vuosiksi yhdessä mustaherukan lehden huumaavan tuoksun kanssa ja naukkailla pieninä annoksina kevään kaipuuseen. Kyytipojaksi lasillinen valkoviiniä, tulppaaneja ja omenankukkia.

Hanami koko kesän?

Hanami (japaniksi Kukkien katseleminen) on täällä. Syksyllä istutetut kirsikat käyvät kukkaan. Mutta hanami jatkukoon koko kesän. Perennoja tulvii pusseissa ja sankoissa niin, että pakahduttaa. Onnesta.