Luonto puutarhassa

Sitä äkkiseltään luulisi, että luonto on puutarhurin ystävä. Ja kattia kanssa, sanoisin. Luonto ei tottele kuukauden keskilämpötiloja, lorottaa vettä milloin sattuu ja aivan miten sattuu huvittamaan. Palelluttaa mokoma arat, paikallisluontoon sopimattomat, kasvit. Lähettää vitsauksia puutarhuria vastaan erilaisten hyönteisten muodossa: suoraan suoneen tai epäsuorasti kasvien kautta. Ja tässä ei ole vielä edes viheliäisimmät kummajaiset mukana eli bakteeritaudit tai sienet.Lisäksi luonto ottaa haltuun ihmiseltä tarkkomatta jääneet tilat rehottaen haluaamaansa suuntaan (yleensä aurinkoa kohti).

Mutta parhaimpina päivinä puutarhuri on valmis antamaan luonnolle anteeksi ja ottamaan kiitollisena vastaan kaiken, minkä se antaa. Mutta valppaana saa luonnon kanssa olla, jos aikoo jotain saada syödäkseen. 

ps. pieni on vaiva rusakosta, jos se silloin tällöin maistaa päivänkakkaraa. Kukkien syöntihän on ollut ihmistenkin keskuudessa viime aikoina eri trendikästä.