Elokuu loppuu, mutta elonkorjuu jatkuu. Ja sadon odotus. Mutta mistä tietää, että latva-artisokka kannattaa korjata ja odottelu lopettaa?

Palstalla on aloitettu jo uuden vuoden suunnittelu. Reunoja täytyy siistiä, istutella perennoja ja siirrellä puita, sekä taimitarhalta että kuolleen kriikunan vierestä. Rakuunalle pitäisi myös löytää parempi paikka.


Talvivalkosipulit nostettiin penkistään reilun kokoisina. Kukat päätyy jatkokäsittelykokeiluun. Toivottavasti niistä saa tulevaisuudessa satoa. Muutenkin siementen kerääminen on alkanut kiinnostaa. Olisihan se hienoa saada säilymään siemenissä kaikuja menneisyydestä. Voisi sitten jättää lapsille siemenet perinnöksi. 


Palstan eläinystävät osiossa esitellään tänään: pupu. Jussikan poikanen on maistellut rikkaruohoja ja jättänyt muun sadon rauhaan. Eli siis selvä ystävä. Muutenhan täällä onkin esitelty jo sammakko ja lisko. Myyrästä ei ole kuvallista todistusta, mutta siellä se asuu mansikan alla.

20.2. laitettiin latva-artisokka multaan, 26.2. se työntyi mullasta ja nyt, melkein puoli vuotta myöhemmin, sen komeiden lehtien välistä pilkottaa pikkuinen nuppu. Alku ei ollut mitenkään helppo, kun kissa maisteli ensimmäisiä lehtiä. Ennen istutusta maalle taimet taisivat kärsiä hieman myös tilan, valon ja ravinnon puutteesta. Palstalle istuttaessa ne näyttivät pikkuruisilta suurehkolla maapalasellaan. Nyt ne ovat kuitenkin hienosti kasvattaneet harmahtavat, terävähaaraiset lehtensä maan peitoksi ja valmistautuvat tuottamaan herkkuja. (Pitänee kaivaa esiin valkoiset lautasliinat ja etsiä jostain hopeiset ruokailuvälineet juhla-ateriaa varten)


Red Kuri kasvaa dyykatussa rottinkikorissa. Se on saanut aikaiseksi yhden pullean ja kauniin talvisen kurpitsan. Toivottavasti siitä löytyy vielä voimaa toisen tekemiseen. Butternut on tänä kesänä ollut aivan kuriton. Se roikalehti kasvaa karviaisen kimppuun, josta se hellävaraisesti siirrettiin. Mutta siitäpä loukkaantui hyvästi alkanut kurpitsan kasvu ja se otti ja mädätti itsensä. 


Tomaatti kasvaa tuuheina puskina. Niiden edessä on jotenkin toivoton olo. Lehtiä pitäisi harvennella ja latvoja katkoa, mutta jotenkin ne ovat niin villejä, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Muutama punainen on kerätty talteen, joko gardener´s delightia tai majaa. Ne menivät sekaisin jo aika päiviä sitten. 

Kaikkialla kasvaa nyt jotain korkeaa. Maissi hulmuaa, pavuille ei meinaa kepeissä pituus riittää, kultapallot keinuvat tuulessa, maa-artisokka aitaa näkymää naapuriin ja palstalle voi piiloutua kasvustojen sekaan. Loppukesästä palstalaisista vilahtelee vaan hatut, kun joka maalla kasvaa jotain näkösuojaa. Pitää muistaa tukea ensi vuonna myös kurkut, jotka nyt työntyvät niille varatulta paikalta mangoldiin ja poluille.