sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Puutarhaamme voisi kutsua yksityiskohtien puutarhaksi. Ei niinkään sen vuoksi, että siellä olisi kaikki yksityiskohtaisesti aseteltu paikoilleen vaan siksi, ettei se kestä suurempaa kuvakulmaa. Mutta jos on silmää yksityiskohdille, niin kyllä nyt kelpaa. Ihanien pioniunikkojen siemenet tulivat lahjana Kainuusta ja ovat juuri puhjenneet kukkaan. Valloittavia ovat myös isotähtiputket ja salvia. 

Kurkutkin lähtivät vihdoin kukkimaan. Viidakkokurkku teki pikkuruisen emikukkasen pikkuruisen palleronsa päähän. Hedekukat vaan eivät ole vielä auenneet. Ei auta, kun odottaa. Viidakkokurkkujen kanssa ei ole onni ollut muutenkaan suotuisa. Kuusi tainta pääsi potteihin odottamaan maahan siirtoa, neljä kuoli ja kaksi eloonjäänyttä jätettiin ruukkuihinsa kylmän rintaman aikaan. Niissä ne ovat sitten kituneet näihin loiston päiviinsä saakka. Avomaankurkut suorastaan nautiskelevat helteestä ja kukkivat reippaasti. Joko lie aika lähteä etikan ostoon?










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti