Kesä tuli, kesä meni

Niin heilahti kaksi kuukautta ilman postauksia. Satoa ja paistoa on kyllä riittänyt. Erityisesti marjat ja omenat ovat olleet niin tuottoisia, että heinäkuun lopun jälkeen ei ole iltaohjelmasta ollut juuri puutetta. Mustaherukka pyöräytti viinirypäleen kokoisia marjoja, joista koekeittiö valmisti kesäisiä mojitotyylisiä drinkkejä. Ei huono, mutta sitruksen lisääminen antaa tarvittavaa lisähappoa yllättävänkin makealle mustaherukalle.

 

Pikaisena muistiinpanona päällimmäisenä mielessä pyörivä tämän kesän vitsaus eli lannoituksen puute. Ostomulta osoittautui köyhääkin köyhemmäksi ja kasvit kituivat alkukauden niukkuudessa. Sitten alkoi kanankakka ropista ja suunta kääntyi kohti kasvua, mutta ilmeisesti apu ei ehtinyt ajoissa eikä kanankakka ollut suotuisaa lantaa ihan jokaiselle kasville. Varsinkin kasvarin kasvatit ovat eläneet puutoksesta toiseen. Ensimmäinen kasvihuonekesä ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Kaksi kurkkua, viisi viidakkokurkkua, chilejä, paprikoita ja raakoja tomaatteja, mutta onneksi myös tukuittain basilikaa. Se jos mikä on pitänyt kesäkeittiön virkeänä.

Valkosipulin kasvatuksessa onnistui ns. Merjan kanta, joka saatiin muutama vuosi sitten. Samassa penkissä ja samoilla antimilla kasvatettu "Kainuun kanta" oli ihan mitätöntä. Siispä jatkoon vain Merjan kanta ja suurimmat kynnet. Kunhan ilmat vielä toden teolla tästä jäähtyy.

Lehtikaalit virkistyivät ötökkäiskun jälkeen ja voivat nyt varsin hyvin. Koreitakin ovat.

Eli summaten tulevia koitoksia ajatellen: paskoa, paskoa, paskoa. (Oikeanlaista paskoa kullekin).
Reippaat välit penkkeihin. Taas on niin somasti tiivistä, että penkeissä pitäisi oikeastaan kulkea puujaloin.
Ötökkäin hyökkäyksestä voi toipua, jos on lehtikaali. Jos taas lanttu, niin toipuminen on epätodennäköisempää. 

Nauris maahan Pietarin-päivänä, pyhävaatteet yllä. Näin on kuulemma ollut ennen tapana, että tulee kauniita nauriita.
Juurekset on muuten vaivattomia ja hyväluontoisia. Toisin kuin esimerkiksi kurkut, jotka möksähtää heti, jos on kuivaa, köyhää tai kylmä.

Nyt on jäljellä syystyöt ja loputon määrä omenaa. Sosetta, mehua, hyvettä ja kuivattua omenaa syntyy ainakin omiksi tarpeiksi. Siideri on käymässä, mutta on vielä arvoitus tuleeko siitä juomakelpoista. Toivottavasti. 

Penkissä punertaa

Marjojen verhoaminen verkoilla ei ole meidän pihassa vaihtoehto. Yhtään lintua en halua pelastaa verkon kierteistä tai löytää raatoja kasvieni ääreltä. Siis suojaukseen on yritettävä käydä muilla keinoilla. Mansikkapenkissä punertavat nyt marjojen sijaan vasta kivet. Ne kannattaa kuulemma laittaa siinä vaiheessa, kun varsinaiset marjat ovat vielä raakileita. Silloin linnut opetetaan siihen, että tässä puskassa kasvaa vain kiviä. Nähtäväksi jää, toimiiko kikka vai meneekö marjat parempiin suihin.

Vinkit kiertoon

Kasvihuone tekee lomailusta entistä jännittävämpää, varsinkin kun lomalle ollaan lähdössä ensimmäistä kertaa vailla tuuletusjärjestelmää. Ennen lähtöä maahanupotettuun putkeen saatiin kuitenkin kiinnitettyä saavi. Pitkään sitä ei ehditty tarkkailla, mutta vesi tuntui kuin sujahtavan maan uumeniin. Minne se meni, sitä emme oikein tiedä. Ihastuttava naapuri kävi kerran lataamassa tynnyriin 100 litraa kahden päivän poissaolon jälkeen. Muuten olivat kasviparat aivan oman onnensa nojassa. Mutta ne selvisivät, aivan mainiosti, vaikka tuuletuskin oli minimissä.

Lomalompsauksen aikana oli valkosipuli jo saatellut itsensä nuppuvaiheeseen. Näitä kiehkuroita on ihasteltu vuosi toisensa jälkeen. Pari jätin tuottamaan itusilmusia, mutta muut napsin pois ja pyöräytin pannulla öljyssä suolan ja pippurin kera. Maku oli melko mieto eli soveltuu myös syötettäväksi "yök-en-syö" -sakille. Nuput säilyvät kuulemma vaasissa pari päivää ja soveltuvat myös pakastettaviksi tai peston pohjaksi. Pestoa siis seuraavaksi. Pakasteeseen asti ei meidän määrillä ole vielä asiaa.

Hyönteiset ja ötökät ruokailevat kasivmaalla ennätystahtia. Ei auttanut siis samettikukka ja minttu pitämään öttiäisiä loitolla. Ainakaan vielä. Sinapista oli jäljellä pelkät rangat, lantut ehtivät sirkkalehdille, kun invaasio iski ja nyt ovat vuorossa kaalit. Tämä harso ja verkkovastaisuus alkaa siis ottaa osumaa, kuten aiemmin jo ounastelinkin. En ole silti aivan valmis luovuttamaan. 

Tarkkana saa olla

Pihallamme kasvaa melko lailla niittyleinikkiä. Toisena vuonna luulin sen hentoisia kasvuston alkuja persiljaksi, joka sekin rehotti samassa paikassa. Sittemmin olen oppinut tuntemaan sen tavan kasvaa kaikkialle. Tänä vuonna muistin onneksi laittaa tikut rivien päähän, joista sain tunnistusapua sillä aika liki toisiaan kasvavat palsternakka (oik.), juuripersilja (kesk.) ja kitkettävä eli niittyleinikki (vas.). Nämä yksilöt ovat onneksi kasvattaneet jo ominaispiirteitä, joita vertailemalla syntyy onnistumisen elämyksiä. Monesta pienemmästä hahmosta niitä on aika vaikea löytää. Olen aiemminkin toivonut, että siemenpussissa olisi kuva sirkkalehdistä ja ehkäpä myös pienestä taimesta. Nämä istutin suoriin riveihin, mutta ehkä joskus olisi kiva heitellä siemeniä vähän rohkeamminkin sekapenkkeihin. 

 

Uusia kavereita

Muutama mansikka kasvaa kesäherkuksi kasvihuoneen seinustalla. Kuvassa näkyvä hassu tötterö on kaupan salaatti, joka lähti rohkeasti kohti uutta satokautta. Salaatin pitäisi olla mansikalle hyvä kumppani. Etulaitaan tuikin tähteeksi jääneitä pensaspapuja, jotka taulukoiden mukaan ovat myös mansikan kavereita. Kaalin kanssa kasvaa (kasvaa ja kasvaa) samettikukkaa. Tämä ruusukaali on säästynyt öttiäisiltä, mutta muita on kyllä joku hieman napsinut. Ehkä tilanne korjaantuu, kun kasvu ottaa kunnolla vauhtia.

Tänään menee vielä lisämaissit penkkiin, kunhan kanankakka laimenee veteen ja penkki saa riittävästi kasvuvoimaa. Lannoitteiden kanssa on tänä vuonna nuukailtu ja nyt ollaan tekemässä korjausliikettä. Onneksi pöhieköt pursuaa nokkosta, josta saa tuoksuvaista ravinnetta muutamassa päivässä vähällä vaivalla.

Tuntuu kuin 3 astetta

Sieltähän se kylmä sitten tuli. Päivälämpötilojen sijaan katse kääntyy nyt yön alimpaan. Kiinnostava on myös tuo sääennusteiden uusi "tuntuu kuin" ilmaisu. Tietävätköhän kasvitkin pysyä elossa, jos lämpöä on tarpeeksi, mutta se vain tuntuu kylmemmältä.

Toisin kuin Saarijärven Paavolla, ei oma elanto ole kiinni maan antimissa. Viljely tuottaa iloa ja pirskahtelevia makuelämyksiä, kaiken tämän jännittämisenkin jälkeen. Eikä ollut Paavolla myöskään hallaharsoa vetää peltojensa ylle. Että sikäli tämän sään kanssa vehtaaminen ja sen vahtiminen on lähinnä harraste. Tuikut kuitenkin sytytetään kasvihuoneeseen tunnelmaa ja lämpöä luomaan alkukesän kunniaksi.

ps. taimet näyttävät yhä verrattain stressaantuneilta, mutta toipunevat lämmöllä, kastelulla ja annoksella kasvuvoimaa.

Kasvihuone

Kasvihuone on viittä vaille valmis. Muiden kiireiden vuoksi se saa ensin muoviverhouksen ja vasta myöhemmin ansaitsemansa lasi-ikkunat. Taimia on liikaa. Kurkuille tulee kyllä ahdasta. Kaikki eivät mahtuneet millään, joten osa tomaateista saa tyytyä lämpimään seinustaan. Hyönteistorjuntaan mökissä kasvaa myös basilikaa ja samettikukkaa. Tosin ensimmäinen on tuottanut jo satoakin lautaselle. Kasteluntarve aavistuksen jännittää. Reikäletku on vedetty multaan, mutta aika näyttää, että miten se toimii.

Helteinen toukokuu on sekoittanut viljelyaikataulun ja sisäisen kellon. Mitähän ihmettä tämä kesä tuo tullessaan?