tomatotomatetomaaatti 
telehvooni kertoo, että vihreitä kuulia roikkuu jo 11!
On pistettävä salsaksi niiden kuvaamista ja kypsymistä odotellessa.   

ps.siis joko out door girl tai black russian tai kaiketi molemmat

Nyt ei palstalainen meinaa enää pysyä kasvun tahdissa. Kaikkialla tapahtuu. Osa kukkii toivotusti, osa jo toivomatta. Siellä täällä alkaa olla jo salaattiakin isompaa purtavaa, kuten jo aiemmin esitellyt porkkanat ja retiisit, mutta pian myös kesäkurpitsa. Se on ainakin pikkuisen rillin kokoinen.

Salaatin nopean kasvun äärellä joudumme ihmettelemään, että kuka sen syö? Isoäidin salaatti on oiva keksintö tähän pulmaan. Lehdet menevät kuin kuumille kiville, kun salaatinlehdille asetellaan keitettyjä kananmunia ja sen päälle kumotaan viinietikalla ja hippusella sokeria maustettua kermavaahtoa muutaman ruokalusikallisen verran. Kilpailevassa versiossa keltuainen sotketaan maitoon ja viinietikkaan ja maustetaaan kaiketi sokerilla ja suolalla ja pippurilla, mutta se resepti muhii jossain muistinmutkassa. 

Istutusinto ei vieläkään laantunut vaikka on kesän kuumin helle. Mutta pensasmustikkaa oli saatava. Tuli hullutus. Nyt sitä on sekä ulkomaalaista sekä Alvaria. Jospa pärjäisivät ja tulisivat hyviksi kavereiksi. 

Lisäksi ripsuttelimme vielä lisää retiisiä.

Sugar Baby on vielä niin pikkuruinen ja kitulias, että se voidaan toivottaa takaisin tuottamaan hedelmää ensi vuonna.

Herne ja papu ovat alkaneet kiipeilynsä korkeuksiin. Herneitä ja tomaatteja kun hipsuttaa, niin pääsee mielikuvamatkalle makuihin. Pitäisi opetella uuttamaan niistä hajustetta talveksi kesän kaipuuseen.

Alitajunta on tehnyt istutussuunnitelman meidän puolesta ja saanut sipulit osumaan selvään linjaan. Tarkkanäköinen löytää kuvasta kolme penkkiä. 

Täällä polttavan paahteen keskellä palstan hoitoon ei kannata hötkyillä ennen illan armahdusta. Päivän aikana siellä on vaan ehtinyt tapahtua jo niin paljon, että huimaa. Eikä joka laidalle enää ehdi hypistelemään. Harvennus tuotti yllätyksen. Syömiskelpoisen porkkanan ja pari suupalaa. Naurista taas syö joku muu kuin me. Liekö etananainen. Sitä harventaessa kuului viereisestä vatukosta rapisevia elämän ääniä. En uskaltautunut kurkkimaan sen lähdettä.

ps. ensimmäinen tomaatti (parvekkeella asuva hundreds and thousands) on pudottanut kukkansa nuppineulanpään kokoisen herkun tieltä.

Aurinko paistaa ja satoa saa!

Retiisit antoivat vastuksensa säädöksille tasalaatuisista vihanneksista. Ihailtavaa värien ja muotojen erilaisuutta! Naatit on pistelty reikiä täyteen, mutta mukuloihin ei ollut vielä mato ehtinyt tarttua. 

Tomaattivarkaita napsiessa tuoksuu hurmaavalle. Kaikissa tomaateissa on nuppuja, mutta auenneita kukkia ei kuitenkaan vielä näkynyt.

Onnettomia ovat vielä vesimeloni ja munakoisot. Kurkulla peseytymistä ei myöskään taideta tänä vuonna omin antimin kokea. Jos paiston voimalla jaksaisivat vaikka kukkia, niin kyllä siinä sadossa vielä ehtii myöhemminkin kylpeä.

Raparperi on kyllä aivan ehdoton puutarhurin ystävä. Se kasvaa lähes itsestään ja aikaisin, siitä saa herkullista piirakkaa ja mehua:

2l vettä, 1kg raparperia, kanelia, vaniljaa tai vaniljasokeria, sitruunaa ja sokeria. Paloiteltuja rapaprperejä keitetään kanelilla ja vaniljalla maustetussa vedessä 10-15 minuuttia. Mehu siivilöidään ja maustetaan sitruunamehulla ja sokerilla (noin puoli sitruunaa ja desi sokeria, vaikka alkuperäisohjeessa määrä oli kaksinkertainen). 

Ja karkoitetta:

½ kg tuoreita lehtiä, 5 l vettä. Lehtiä keitetään vedessä puoli tuntia. Keite siivilöidään ja käytetään sellaisenaan. 

Sillä pitäisi lähteä niin etanan, kirvan kuin muunkin hyönteisen. Jospa tuo keite antaisi vesimelonille elämisen edellytyksiä ja pitäisi etanat pois. Ja jos se vaikka onkin ihan tehotonta, niin sitä keitellessä tulee ainakin sellainen noitamainen olo. Eli ei mennyt sikäli hukkaan sekään kokeilu.

Kuolema on käynyt vähän keräämässä satoa, ennen kun siitä saadaan maistiaisia. Kurkut, niin syötävät kuin pesijät, on aika ahtaalla yhdessä vesimelonin kanssa. Mutta toivoa ei menetetä, vaan annetaan niiden keräillä vielä itseään. Puhutaan niistä hyvin ja kauniisti, niin eiköhän ne siitä piristy.

Tämänvuotinen suunnitelmamme ei juurikaan perustu kumppanuuskasveille, vaan ripottelimme siemeniä enempi umpimähkään siinä järjestyksessä, jossa siemeniä sattui olemaan saatavilla. Yksi pari meiltä kuitenkin löytyy eli peruna ja härkäpapu. Siellä ne sulassa sovussa näyttävät kasvavan. Toivotaan siis siemenpusseihin hyvän kumppanin maininta, niin ei tarvitsisi edes yrittää muistaa ottaa listaa mukaansa istutuksen valmisteluun. Me emme siis ole tehneet vesivärein laveerattua pohjakuvaa palstasta, vaan sunnittelu perustui enempi kahvin ryypiskelyyn kasvualustan keskellä. 

Luumu on ottanut itselleen ihan toisenlaisen kumppanin. Osa lehdistä on kellastunut ja oksista kuivunut sijoilleen. Toivottavasti se ei ole mitään vakavaa. Ainakin tänä vuonna saadaan vielä maistaa muutamia makeaakin makeampia luumuja, ellei linnut ehdi sadon kimppuun ennen meitä.

Porkkanalle laitettiin harso estämään kemppiä naapurin kehoituksesta. Mutta, jos se kemppi on sinne jo ehtinyt, niin siellä se nyt sitten mellastaa pistellä koko sadon. Mene ja tiedä. Torjuntahommat on niin tylsiä, kun niissä on niin vahva hallinnan ja kurin henki. Mutta toisaalta pieni hoiva ei liene pahitteeksi. Pitänee alkaa liemenlaittoon. Chililiemi, raparperiliemi, nokkosvesi...

Palsta vihertää sekä istutettua, että istuttamatonta. Viimeaikainen HS:ssa virinnyt keskustelu palstan kitkemisestä meni vähän ohi, mutta itse viehätyin Antti Hovin kirjoituksesta, joka puhuu rikkakasveista mieluummin seuralais- tai kumppanuuskasveina tai pellon luonnonyrtteinä. Niitä, kun tuntisi paremmin, niin saisi syödäkseen jo heti alkuvuodesta. Toisaalta voikukan tai ohdakkeen juurien nostelu maasta kokonaisina vertautuu porkkanan nostoon, jota pitää vielä tovi odotella. Siinä on samanlaista onnistumisen iloa.

Toisten lomaillessa oli palstalla käynyt kääntämisen ihme ja monta neliötä maata on nyt hyötykäytössä. Pahvinmakuinen kausimansikka oli saanut kilpailijan ja salaatit, pinaatit, retiisit, pavut, herneet sekä tikkataulupunajuuret kasvavat sievissä riveissään. Tomaattikin oli vihdoin päässyt palstalle haastamaan ulkoilmaa.

Hyytävä kylmyys ja vesimeloni eivät olleet tulleet keskenään toimeen. Kaksi kolmesta jouduttiin korvaamaan ostotaimilla. Munakoisot ovat selvinneet. Ainakin toistaiseksi. 

Eilen istutettiin vähän lisää retiisejä (tämän reseptin vuoksi), pinaattia sekä kevätsipulia ja sitruunabasilikaa. Tänään kylvettiin vielä nauriita ja istutettiin purjon taimia sekä kompostin harjalle kurpitsa. Istuttelu on niin toiveikasta, ettei sitä malttaisi lopettaa.