Herne ja papu ovat alkaneet kiipeilynsä korkeuksiin. Herneitä ja tomaatteja kun hipsuttaa, niin pääsee mielikuvamatkalle makuihin. Pitäisi opetella uuttamaan niistä hajustetta talveksi kesän kaipuuseen.

Alitajunta on tehnyt istutussuunnitelman meidän puolesta ja saanut sipulit osumaan selvään linjaan. Tarkkanäköinen löytää kuvasta kolme penkkiä. 

Täällä polttavan paahteen keskellä palstan hoitoon ei kannata hötkyillä ennen illan armahdusta. Päivän aikana siellä on vaan ehtinyt tapahtua jo niin paljon, että huimaa. Eikä joka laidalle enää ehdi hypistelemään. Harvennus tuotti yllätyksen. Syömiskelpoisen porkkanan ja pari suupalaa. Naurista taas syö joku muu kuin me. Liekö etananainen. Sitä harventaessa kuului viereisestä vatukosta rapisevia elämän ääniä. En uskaltautunut kurkkimaan sen lähdettä.

ps. ensimmäinen tomaatti (parvekkeella asuva hundreds and thousands) on pudottanut kukkansa nuppineulanpään kokoisen herkun tieltä.