Taimihylly ja sen ympäristö näyttää aivan hamstraajan huoneelta. Huuhdeltuja maitopurkkeja,  vessapaperirullia, voirasioita ja noutoruokapurkkeja on kasattu odottamaan uusia kylvöjä ja koulintoja. Taimien ja lajien määrää on tänävuonna kasvatettu urakalla. Hyllyllä on syötävien lisäksi paria perennaa ja elefanttiheinää. Samettikukat ja munakoisot eivät meinaa itää, mutta basilika näyttää tuottavan tulosta.

Runsauden ohella kokeillaan kaaleja. Lehtikaalihan rehotti viimekesänäkin kuin itsestään. Nyt sitä on montaa sorttia ja näköä. Ruusukaali on jo kylvetty ja pienet sydämmelliset sirkkalehdetkin nousseet hienosti. Jos kaalihomma onnistuu, niin täytyy lähteä rasvareissulle, sillä kyllähän höyrytetty ruuskaali, kaalilaatikko ja kääryleet voita kaipaavat. Jos ennen mentiin Ruotsiin, niin mihinkäs nyt kuuluu mennä?

Suunnittelun ohella käynnissä ovat pienet kevätpuuhat. Miniatyyri tarjoaa vision suurista latva-artisokista uuden kasvihuoneen laidalla. 

Omenapuuiden ylimääräiset oksat saavat vielä tänä vuonna kyytiä. Sitten ne pitää varmaan jättää jo rauhaan. Vanhat puuparat tuottavat herkkuomenoita, mutta rehottavat yhä aika lailla. 

Kylmää kyytiä

Ensimmäisen kerran mullassa on siemeniä, joita pitää kylmäkäsitellä. Vaikkei kyseessä olekaan kovin monimutkainen prosessi, tuntuu se silti jotenkin jännittävältä. Toivo siementen itämisestä ei ole kovin korkealla. Mutta voihan se onnistuakin.

Viikko mullassa vettymässä, sen jälkeen kylmään ja parin kuukauden kuluttua virkistymään. Toiveissa ovat karhunlaukka, isotähtiputki, kirjopikarililja sekä köynöspinaatti. Viimeksi mainittu tosin viskattiin pusseineen päivineen pakkaseen, vaikka nekin olisi varmaan pitänyt ensin mullata ja pakastaa vasta sitten.

Helpointa lienee muistaa kylvää siemenet syksyllä. Muistaminen on avainasemassa, vaikka oli kiireilläkin jotakin tekemistä siihen, että nyt ollaan jännän äärellä.

Kasvua

Nousivathan ne latva-artisokat sittenkin. Kaikkiaan kahdeksantoista tainta on aloittanut matkansa siemenestä kohti maukkaita kukkanuppuja tuottavia ilonaiheita.

Eilen illala syntyi myös lista taimetettavista kasveista ja se on kyllä syntisen pitkä. Aiemmin päivällä, kun löytyi vielä Tunkion tukipuun haaveilemien espanjalaisten paprikoiden / chilien siemeniä. Niistä kuulemma joka kymmenes potkaisee sukat jalasta ja kaikki muut yhdeksän ovat herkullisia paistettuina ja sormisuolalla maustettuina.  

Meidän siemenvarastot ovat epämääräisissä laatikoissa, mutta jonkinlainen laatikosto niille olisi varmaan tarpeen. Nyt on eritelty esikasvatettavat, kylmäkäsiteltävät ja suoraankylvettävät, mutta syksyn tullen kaikki rapsahtaa varmaan taas iloisesti sekaisin. Laatikossa olisi hyvä olla edellämainittu lajittelu ja vielä mahdollisuus lajitella kylvökuukauden mukaan.

Latva-artisokat eivät nousseet. Eikä ensimmäiset chilit. Siemenet olivat vähän vanhoja, mutta aiemminkin ovat myös vanhat siemenet yllättäneet. Ei kai niidenkään suhteen sovi olla ikärasisti? Vanhassa saattaa hyvinkin olla vara parempi. 

Uusintakierroksen siemenet olivat tulleet siemenpussissa, jonka sisällä oli pienempi pussi. Aromipussi? No ainakin siemenet ihan tuoksuivat latva-artisokalle. Aika voimakkaasti jopa. Itämisen todennäköisyys lienee siis kohtuullinen.

Kokeneet latva-artisokistit myös kertoivat, että juurakot kannattaa talvettaa kuin daaliat. Ehkä tänään kylvetyistä siemenistä lähtee siis perintö kasvamaan?

(En ole vielä kuullut, että tietotekniikka olisi saavuttamassa hajun välitystä. Näissä puutarhablogi-asiossa se tulisi kyllä ehdottomasti tarpeeseen. Voisi tallentaa herneen, tomaatin, ruusun, mustaherukan, mullan, omenan ja vaikka siemenen tuoksun. Ja sitten voisi matkustaa toisten puutarhoja nuuskimaan.)

Aika laittaa latva-artisokat tulemaan, että voi alkaa haaveilla sadosta. Vuonna 2013 latva-artisokat kasvoivat kohisten ja kukat pisteltiin parempiin suihin juhlallisin menoin. Sen jälkeen on pitänyt yrittää hillitä lajien kirjoa ajan ja käännetyn maan puutten vuoksi. Tänä vuonna saa olla niin hillitön kuin huvittaa, kun suurimmat rakentamiset ja remontit on tehty. Yksi rakennus pihalle vielä nousee: kasvihuone. Sinne on tarkoitus laittaa gazpachon ainekset eli kurkku, tomaatti, chili ja paprika. Viileän tulisen keiton voi jo melkein maistaa. Näinä talvipäivinä, kun ei vielä huonot säät, tuhohyönteiset, taudit tai rikkakasvit vaivaa. 

Siilille pesä

Niin meni kesä loppuun rakennuksella ja puutarhassa kaikki jäi niille sijoilleen. Tuli yöpakkanen ja vei kypsät tomaatit, toiveet kurkuista ja maisseista. 

Hyvä on antaa kasvien kasvaa rauhassa, mutta ihan heitteille niitä ei kuitenkaan tulisi laskea. Sadolla ei siis voi rehvastella, mutta aina sitä jotain sentään nousee, kun istuttaa. Porkkanoita tosin voisi harvennellakin, jos on sattunut keväällä kompastumaan avoin porkkanapussi kädessä penkin laitaan. Yllätyksen teki tänä vuonna purjo, joka kasvoi satomittaan aika omatoimisesti betonisäkin vieressä. Lannoitusta oli siis jokseenkin riittämiin.

Aavistuksen kohmeinen siili kaivelee vielä omenoita pitkäksi kasvaneen heinän alta. Koska siilin epäillään olleen apu etanoita vastaan, niin on siitä pidettävä myös huolta. Harava heilahti vain sen verran, että saatiin siilille pesä. Toivottavasti kelpaa.

Muut lehdet maatukoon sijoilleen, kukka varret törröttäköön penkissä ja nurmikko olkoon ruokkoamaton. Lämpöpenkki on valmis, tulppaanit ja valkosipulit on maassa, hillot on kellarissa. Talvi saa tulla.