Hienostunutta makua

Hevosenlanta teki tehtävänsä ja vanhat puskat intoutuivat kesätunnelmaan. Raadoilta näyttäneet karviaset pukkaavat tuoretta oksaa ja vanhat risut pursuilevat marjaa. Pakkasessa sitä on tähän saakka säilötty ihan siltään, mutta kokeiluvietti ajaa aina myös uusia makuelämyksiä päin. Viimeiseen viinimarjamehumaijalliseen kopsahti litra ja kas mehun kirpeys pyöristyi ja virittyi aivan uusille ulottuuvuksille. Sen ilon jälkeen piti ryhtyä kaivelemaan muitakin tapoja hyödyntää karviasta. Ja niin löytyi liki täydellinen hillo: kilo karviaisia, puoli kiloa hillosokeria, puoli desiä vettä ja kardemummaa! Se maku suorastaan huutaa pannukakkua kaverikseen. Ehkä myös kukallista teeastiastoa hopeisine sokeriottimineen. Mutta jospa se riittäisi, että pöydässä on hienostuneita makuja. Jätetään muu koreilu sikseen.

Lämpöpenkki ja raksa elävät rinnakkaineloa. Kurpitsat vahvistavat syksyn tuntua, vaikka väri onkin vielä hailakka. Jospa syyskuu olisi niille armollinen.