lauantai 13. kesäkuuta 2015

Viimeiset istutukset, tai melkein. Tänä vuonna maahan päätyi pääasiassa taimia. Maan saaminen viljelykäyttöön oli mutkikas prosessi, joka hidasti toimintaa ja vaikeutti päätöksentekoa. Lopulta istutuksille saatiin raavittua pari vanhaa plänttiä, lämpöpenkki ja muutama neliö kaivurin läjittämän kasan alla jäänyttä maata. Punajuurten siemenet odottavat siis seuraavaa viljelykautta. Ne joutuivat väistämään taimien tieltä. Pari taintakin jäi yli. Osa löysi kotinsa ystävien parvekkeilta ja kasvihuoneista, mutta muutama löysi paikkansa vielä ruukusta.

Vähäisetkin maat on nyt tehokäytössä. Tomaattien, maissien ja munakoisojen väleissä kasvaa papuja, samettikukkia, herneitä ja yrttejä. Ahdasta voi tulla, mutta jospa kumppanit pärjäisivät tiiviistikin liki toisiaan.

Tarhurin on opeteltava nyt katsomaan kaistaletta aivan uusin silmin. Täytyy hakea linjoja ja tiloja erilaisille toiminnoille. Palstasuunnittelusta ajatukset on heitettävä puutarhasuunnitteluun. Tämän tajuaminen on vienyt aikaa.

Puutahrallisesti rajuin muutos oli orapihlaja-aidan alasleikkaus ja syreeniaidan istutus. Taimet ovat virkeitä, mutta pikkuruisia. Näkösuoja tielle on poissa. Mutta apua haetaan pavusta ja pajusta. Toivottavasti tämä aidanne nousee pian kukoistukseensa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti