Talven vähälumisina päivinä katsoin ikkunasta, kun naapurustossa majaileva fasaanikukko nokki ylös krookukset. Eläinystävien puolesta nykyinen sijaintimme ei poikkea palstasta. Fasaanikukolla vaan tuntuu olevan isompi haaremi ja naapurin vajan takana pesivä rusakko vaikuttaa jopa palstajänistäkin suuremmalta. Eikä kukaan tunnu häiriintyvän pätkän vertaa ihmisen läsnäolosta.
Tulppaanit ovat säästyneet nokkimishyökkäykseltä, mutta lasten leikkien kiihtyessä osa niistä on joutunut tallatuksi. Muutama on sentään selvinnyt ja nousee maasta.
Jo muutaman kuukauden ajan tutkimusmatkat ovat suuntautuneet perennasivustoille. Haaveena on runsaat, värikkäät ja monimuotoiset kukkaistutukset, jossa kaikki on iloisessa, hallitussa kaaoksessa. Ja tilaa on.
Perennainnostus on kulkenut mukanani junaan, töihin ja ulottunut jopa vasta tapaamiini ihmisiin. Mutta se alkaa tuottaa myös tulosta. Eilen sain pussissa päivänliljoja. Jotkut sanovat, että vain varastettu perenna kukkii kiitollisena. Siitä on ehdottomasti otettava selvää!
Raparperit aukovat lehtiään ja sato on lautasella tuossa tuokiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti