Kesäkurpitsaa jaettiin naapuriin, paistettiin pannulla, syötiin tuoreena sekä hillottiin sitruunan ja sokerin kanssa. Hillossa maistuu sitruuna ja kesäkurpitsa antaa massaa. Aivan oiva liiallisen sadon piilottaja. Ja se sato ei näytä hiljentymisen merkkejä.


Säilöntäliemeen on päässyt myös ensimmäinen erä kurkkuja ja on syytä epäillä, ettei se jää viimeiseksi. Nyt vaan täytyy löytää hyvä ohje virolaisille happokurkuille tai venäläisille suolakurkuille. 


Tämän hetken sadosta voiton vie mangoldi. Aiemmin tuntematon lehtijuurikas on nyt meidän pöydän kuningas. Ensimmäiset lehdet tehtiin kermaiseksi pastakastikkeeksi. Varret päätynevät öljyisen paiston jälkeen pieneen valkoviinitilkkaan. Erityispisteet mangoldi saa myös helpon kasvatettavuutensa ja kauniin muotonsa vuoksi. 


Bataattikokeilu vaikuttaa hyvältä. Kaksi emosta irroitettua bataatinversoa kasvaa latva-artisokkien välissä ja puskautuu matalana maassa. Parvekkeen emo on kasvattanut roikulat eikä näytä minkäänlaista intoa kukkimiseen. Pitkin matkaa se on tiputellut alalehtiä, joten erityisen kaunis se ei ole. 


Punaiset viinimarjat ja karviaiset kypsyvät syöntiin. Mustikka ja mustaherukka jättivät kukkimisen vielä tänä vuonna väliin. Vadelma tekee hyviä marjoja, mutta voi huonosti. Keväinen vuohenputken raivaus tappoi osan ja toisaalla rehottaa jälleen.


Illat ovat palstalla nyt parhaita. Auringon polte ei ylety palstalle enää uuvuttavana, vaan pitää mukavasti lämpöä ja valoa yllä. Ympärillä vallitsee rauha, kun palstalla liikkuu enää muutamia ihmisiä siellä täällä. Kukaan ei tunnu tekevän enää mitään suurimittaista tai erityisen puuhakasta.