Talvikurpitsasta saa ruokaa vielä, kun kaikki muu on jo syöty. Kurpitsapiirakka tuo syksyn taloon. Mausteiden kanssa voi toivottaa talven tervetulleeksi. 

Syystöitäkin on tehty: maata käännetty, valkosipuleja istuteltu ja reunoja siistitty. Vielä laitetaan siemenet paperin mutkaan odottamaan kevättä ja aletaan itsekin levolle. 

Hanhet huutavat taivaalla matkalla etelään. Sato kerätään talteen ja sitä päivitellään. Kasvustoja tampataan kompostiin. Maan äärellä pudistellaan päitä ja heilutellaan talikkoa. Naapurissa virtaa hiki. Meillä virtaa kahvi. 

Palstakausi alkaa kääntyä kohti syystöitä. Toistaiseksi ollaan kuitenkin keskitytty vielä sadonkorjuuseen. Papu, kurpitsat ja peruna jätettiin vielä kasvamaan, sillä kausi on ollut sen verran satoisa, että pakastin paukkuu ja kellaritonta huimaa. 

Erikoisherkku latva-artisokat keitettiin sitruunalla maustetussa vedessä ja syötiin yksinkertaisin menoin. Maissit järsitään haudutuksen jälkeen suolan ja voin kera. Bataattisatoa (2 tainta, 800g) ihastellaan vielä. Pöydällä kypsyvien tomaattien kanssa ollaan kiipelissä. Reilu kilo muhii jääkaapissa etikan, sokerin, neilikan ja sinapinsiementen kanssa purkeissaan. Toivottavasti maku ei vastaa ulkonäköä. 

Omien kasvattien ajapsandali jää tänä vuonna haaveeksi. Munakoisot jätettiin kasvamaan parvekkeelle. Virhe. Niihin tuli jauhiaisia ja toipuminen vei kaiken voiman. Eikä niillä tainnut olla ihan tarpeeksi multaakaan. Jokainen kukka herätti toivon, mutta sitten se kuihtui pois. Toivo. Ensi vuonna herätetään toivo henkiin ja laitetaan munakoisot avomaalle. 

Mutta kaukana ei oma georgialainen pataruoka ollut. Perunaa tuli, tottakai. Naapurin lahjoittamat punasipulit kasvoivat mallikkaasti. Paprikoista kerättiin satoa sekä parvekkeelta että palstalta. Mutta ne, herkkujen herkut, syötiin nopeasti parempiin suihin. Hädin tuskin ehdittiin niille kameraa näyttää, pannusta puhumattakaan.

Elokuu loppuu, mutta elonkorjuu jatkuu. Ja sadon odotus. Mutta mistä tietää, että latva-artisokka kannattaa korjata ja odottelu lopettaa?

Palstalla on aloitettu jo uuden vuoden suunnittelu. Reunoja täytyy siistiä, istutella perennoja ja siirrellä puita, sekä taimitarhalta että kuolleen kriikunan vierestä. Rakuunalle pitäisi myös löytää parempi paikka.


Talvivalkosipulit nostettiin penkistään reilun kokoisina. Kukat päätyy jatkokäsittelykokeiluun. Toivottavasti niistä saa tulevaisuudessa satoa. Muutenkin siementen kerääminen on alkanut kiinnostaa. Olisihan se hienoa saada säilymään siemenissä kaikuja menneisyydestä. Voisi sitten jättää lapsille siemenet perinnöksi. 


Palstan eläinystävät osiossa esitellään tänään: pupu. Jussikan poikanen on maistellut rikkaruohoja ja jättänyt muun sadon rauhaan. Eli siis selvä ystävä. Muutenhan täällä onkin esitelty jo sammakko ja lisko. Myyrästä ei ole kuvallista todistusta, mutta siellä se asuu mansikan alla.

20.2. laitettiin latva-artisokka multaan, 26.2. se työntyi mullasta ja nyt, melkein puoli vuotta myöhemmin, sen komeiden lehtien välistä pilkottaa pikkuinen nuppu. Alku ei ollut mitenkään helppo, kun kissa maisteli ensimmäisiä lehtiä. Ennen istutusta maalle taimet taisivat kärsiä hieman myös tilan, valon ja ravinnon puutteesta. Palstalle istuttaessa ne näyttivät pikkuruisilta suurehkolla maapalasellaan. Nyt ne ovat kuitenkin hienosti kasvattaneet harmahtavat, terävähaaraiset lehtensä maan peitoksi ja valmistautuvat tuottamaan herkkuja. (Pitänee kaivaa esiin valkoiset lautasliinat ja etsiä jostain hopeiset ruokailuvälineet juhla-ateriaa varten)


Red Kuri kasvaa dyykatussa rottinkikorissa. Se on saanut aikaiseksi yhden pullean ja kauniin talvisen kurpitsan. Toivottavasti siitä löytyy vielä voimaa toisen tekemiseen. Butternut on tänä kesänä ollut aivan kuriton. Se roikalehti kasvaa karviaisen kimppuun, josta se hellävaraisesti siirrettiin. Mutta siitäpä loukkaantui hyvästi alkanut kurpitsan kasvu ja se otti ja mädätti itsensä. 


Tomaatti kasvaa tuuheina puskina. Niiden edessä on jotenkin toivoton olo. Lehtiä pitäisi harvennella ja latvoja katkoa, mutta jotenkin ne ovat niin villejä, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Muutama punainen on kerätty talteen, joko gardener´s delightia tai majaa. Ne menivät sekaisin jo aika päiviä sitten. 

Kaikkialla kasvaa nyt jotain korkeaa. Maissi hulmuaa, pavuille ei meinaa kepeissä pituus riittää, kultapallot keinuvat tuulessa, maa-artisokka aitaa näkymää naapuriin ja palstalle voi piiloutua kasvustojen sekaan. Loppukesästä palstalaisista vilahtelee vaan hatut, kun joka maalla kasvaa jotain näkösuojaa. Pitää muistaa tukea ensi vuonna myös kurkut, jotka nyt työntyvät niille varatulta paikalta mangoldiin ja poluille.

Nyt, kun heinäkuu on lopussa, niin palsta tarjoilee jo vaikka mitä syötävää. Mangoldia, porkkanoita, salaattia, tomaatteja, papuja, herneitä, marjoja, kurkkuja, perunaa ja punajuurta. Ja raparperia, edelleen. Yrtit ja retiisit ovat puolestaan karanneet kukkimaan jo aika päiviä sitten. Niiden kyytiin ei meinaa koskaan oikein ehtiä.  

Noin kuukausi sitten tuntui, että palstan kasvuvoima on valjastettu lähinnä rikkakasveille.Vaikka rikkaruohojen runsaus ja lajien paljous onkin mittava, niin niiden henkinen vaikutus on nyt melko vähäinen. Mitäpä parista ohdakkeesta, kun vieressä hulmuaa maissipelto? Olkoon tämä muistutukseksi myös ensikesäiseen arastavaan toivottomuuteen.

Muuta muistutettavaa: perunaa nostettiin ennen heinäkuun puoltaväliä, ensimmäinen tomaatti syötiin 30.7., jolloin nostettiin myös porkkanaa. Maissit ovat aivan kohta syötäviä, latva-artisokka luo vielä komeita lehtiä, mutta kukkanuppusia ei näy. Ja kahdeksan kesäkurpitsan tainta on ehdoton maksimi ja hyvänä vuonna siinäkin on puolet liikaa. Tukikeppejä ei ole koskaan liikaa. Muista jättää kunnolliset polut, vaikka ne kesäkuussa näyttäisivätkin liian leveiltä. Jos lähikuva näyttää pahalta, niin ota etäisyyttä. Ja päin vastoin.

Kesäkurpitsaa jaettiin naapuriin, paistettiin pannulla, syötiin tuoreena sekä hillottiin sitruunan ja sokerin kanssa. Hillossa maistuu sitruuna ja kesäkurpitsa antaa massaa. Aivan oiva liiallisen sadon piilottaja. Ja se sato ei näytä hiljentymisen merkkejä.


Säilöntäliemeen on päässyt myös ensimmäinen erä kurkkuja ja on syytä epäillä, ettei se jää viimeiseksi. Nyt vaan täytyy löytää hyvä ohje virolaisille happokurkuille tai venäläisille suolakurkuille. 


Tämän hetken sadosta voiton vie mangoldi. Aiemmin tuntematon lehtijuurikas on nyt meidän pöydän kuningas. Ensimmäiset lehdet tehtiin kermaiseksi pastakastikkeeksi. Varret päätynevät öljyisen paiston jälkeen pieneen valkoviinitilkkaan. Erityispisteet mangoldi saa myös helpon kasvatettavuutensa ja kauniin muotonsa vuoksi. 


Bataattikokeilu vaikuttaa hyvältä. Kaksi emosta irroitettua bataatinversoa kasvaa latva-artisokkien välissä ja puskautuu matalana maassa. Parvekkeen emo on kasvattanut roikulat eikä näytä minkäänlaista intoa kukkimiseen. Pitkin matkaa se on tiputellut alalehtiä, joten erityisen kaunis se ei ole. 


Punaiset viinimarjat ja karviaiset kypsyvät syöntiin. Mustikka ja mustaherukka jättivät kukkimisen vielä tänä vuonna väliin. Vadelma tekee hyviä marjoja, mutta voi huonosti. Keväinen vuohenputken raivaus tappoi osan ja toisaalla rehottaa jälleen.


Illat ovat palstalla nyt parhaita. Auringon polte ei ylety palstalle enää uuvuttavana, vaan pitää mukavasti lämpöä ja valoa yllä. Ympärillä vallitsee rauha, kun palstalla liikkuu enää muutamia ihmisiä siellä täällä. Kukaan ei tunnu tekevän enää mitään suurimittaista tai erityisen puuhakasta. 

Kyllä kotimaan matkailu avartaa. Tertin kartanon puutarhassa, aivan puutarhan ytimessä, juo eri hyvät taukokahvit. Siellä tarkkaan harkitun puutarhan suorilla käytävillä muistuu kuitenkin helposti mieleen oman maan epämääräisesti asetellut rivit, pienen mustan ötökän kartoittamat penkit ja rönsyilevät rikkurit. Onneksi kotiin palatessa omat istutukset toivottavat niin runsaina tervetulleeksi, että hellyys palaa kuin routaporsaalla. Ja nolona ja ylpeänä saa riemuita ympäri istutuksia, joiden ylitse ei meinaa enää päästä seuraavalle kasville. 


Kesäkurpitsa, jonka epäiltiinkin riehaantuvan kyttäyksen puutteessa, oli järjestänyt varsinaisen tervetuliaispähkinän. Mitä tehdä yli kymmenelle kilolle piirun verran ylikasvanutta kesäkurpitsaa?

Hyötykasviviljelijän puutarhassa kukkii pääasiassa keltaista ja valkoista. Perunat, kurpitsat, kurkut, herneet, pavut, chilit ja paprikat. Kaikki kukkivat keltaisin tai valkoisin kukin. Muutama papu ja munakoiso ottavat irtiottoja violetin ja punaisen suuntaan.

Yksityiskohtia kuvaamalla välttyy katsomasta kokonaisuutta,
joka on valtoimenaan rikkakasvustoa.

Vihreyttä on siinä määrin, että pari kukkaa tekisi hyvää. Perennakiikarit tarttui Malvaan. Onneksi naapuripalstoilla kukkii meidänkin silmien iloksi. Ja Pioni. Se kukkii meilläkin.

Vettä toivotaan. Taivaan vettä. Eri puolilla palstaa lupaillaan jo satoa ja todellinen kastelu tekisi kasvulle hyvää. 

Herneiden kanssa on otettu ensimmäinen erävoitto. Harson alla kasvaa topakoita herkun alkuja. Vielä tuhkaa entiseen penkkiin, niin saadaan sekin riehakkaaseen kasvuun. 

Joku, ehkä kani, on maistellut papuja ja sipulinvarsia. Papu käärittiin verkkoon. Sipulin kanssa eletään toivossa. 

Kunpa kaikki vaan kasvaisi kuten raparperi. Paitsi lapset. Että ehditään vahvistaa herkullisia lapsuusmuistoja piirakoilla ja mehuilla, marjoilla ja mukuloilla.   

Pientä kitkemistä ja muuta huoltotointa. Hieman olkikatetta kurkuille ja kurpitsoille. Muutama retiisi ja raparperin varsi. Pari kuvaa ja vähän kiertelyä tiluksen laidalta toiselle.

Eilen ropisi vedet takin selkämykseen, kun viimeinen kaistale tuli käännettyä lannan kanssa ympäri. Kertaalleen käännetty maa oli ottanut jo kaiken sorttista rikkaruohoa pintaan. Hätäratkaisuna siemenvarastosta tarttui käteen papuja ja White lisbon pillisipulia. Ja siihen väliin tänään vielä kovasti toivottua sokerihernettä. Istutusinnossa piti heitellä vielä vähän salaattia papupenkin viereen. Enemmän estetiikan kuin sadon toivossa. 


Marjapuskissa roikkuu reilusti raakileita, mansikassakin oikeat möllykät. Mustikka tosin vasta kukkii. Perunat ja härkäpavut saavat palstan näyttämään viljellyltä. Usko muihin juureksiin onkin sitten vähän koetuksella. Sitä horjuttaa reikäisten lehtien rivit. Taitaa olla aika keittää raparperilientä. 


Taimet ovat selvinneet siirrosta aika reippaina. Tomaatti, chilit ja paprikat kukkii. Kesäkurpitsat ovat selvinneet kurkkuja ja talvikurpitsoita vahvempina. Kaikki kurkut eivät selvinneet istutuksesta ja Red Kurikin kärsii vähän keltataudista. Liikaa lannoitusta, liian vähän typpeä, liikaa vettä. Liikaa epämääräistä tietoa! Iso osa on onneksi niin hyvinvoivan näköisiä, ettei syvempi tieto ole tarpeen. Sen kun vaan kohisten kasvavat maissin lailla.


Salko- ja pensaspavut ovat myös putkahdelleet sieltä täältä, koska sinne tänne niitä myös laitettiin. Ja tuskin kukaan enää muistaa missä mikin kasvaa. Muutenkin koko palsta on yhtä labyrinttiä, kun kääntäminen tuli tehtyä palasissa. Eipähän ole yksitoikkoisen suoraviivaista. 

Kesäkuun 11. Taimet on viety ulos ja tuikattu maahan. Osa tomaateista ja purjot vietiin jo pari päivää sitten. Tänään ahkeroitiin maahan pikkuruiset latva-artisokat, maissit, paprikaa ja chiliä. Ilman ollessa tukalan kuuma optimisti jätti talvella dyykkaamansa lasit kellariin ja toivoo taimien (siis tomaattien, paprikoiden ja chilien) selviävän avomaalla täysin suojattomina. Voihan ne lasit viedä vielä heinäkuussakin. Kai. 


Tunteeseen perustuva palstanmittaus osoittautui taas hieman epämääräiseksi. Tilaa jäi yli, joten lienee syytä käydä vielä siemenkaupassa. Tai hakemassa supermuhkeita toritaimia. Nyt on jäljellä muutama neliö ja sitten reippaasti siistittävää. Ja hernetuholaisen löytäminen ja nitistäminen. Paikanvaihdosta huolimatta herneessä on jotain vikaa. Eikä se sellainen sovi. Ainakaan suunnitelmiin.

Kurpitsat ja kurkut ovat nyt saaneet paikkansa penkeistään. Kesäkurpitsoita ja avomaakurkkuja on kosolti ja sitä sun tätä. Talvikurpitsoista on paikallaan viime vuotiseen tapaan Butternut ja uutuutena Red Kuri. Toivottavasti ne alkavat pöyhkeillä nopeasti, että saadaan rosoisuus peittoon. 


Kurpitsatunkiosta löytyi valtavien rikkaruohojen ohella myös pikkuinen lisko. Ja se tuntui olevan koko ajan siellä missä talikkokin. Tai sitten siellä asui niitä kokonainen yhdyskunta. Onneksi palstalla kasvaa rikkaruohojen ja eläinystävien lisäksi jo jotain muutakin.

Palstalla joku oli haukannut pari tulppaania ja latvonut toisen humalan. Aitaamiselle taitaa sittenkin olla tarvetta. Toisaalta parvekkella luulisi taimien olevan turvassa, mutta siellä vaanii varsin viekas latvoja. Alla esimerkkejä latva-artisokan, paprikan, vesimelonin ja kurkun syönnistä. Taitaa olla aika harhauttavalle torjunnalle eli heinää ja ruohoa ripeästi kissan tarpeisiin tai jäämme vaille satoa. 

Nämä surulliset kuvat vahvistavat taimikateutta, joka iskee torilla taimimyyjien kojuilla. Lämpö, valo, vesi ja lannoitus ovat ammattilaisilla tietysti lutuisen tasaista. Oma tarhamme on vielä yksi yrityksen ja erehdyksen tyyssija, jossa ihastellaan pieniä onnistumisia vailla suuria tulostavoitteita. Ehkä on hyvä pysytellä tuottavuusohjelmien ulkopuolella sittenkin aivan tietoisesti, ettei hyviä projekteja keskeytetä vain tuottavuutta silmällä pitäen. 

Kurpitsat, kurkut ja kesäkurpitsat ovat hyvän kokoisilla taimilla. Maata kääntäessä mieli arpoo kesäkuun kymmenennen ja harson välillä. Parvekkeella alkaa tila loppua (sekä taimipoteilla ja taimipoteissa) ja harsottu peruna ja harsoamaton härkäpapu nousevat jo. Niistä saa siis virikettä varhaisistutuksiin, mutta maltti lienee valttia näissä hommissa. 


Palstalaisen päivät ovat nyt täyteläiset. Maankääntämistä ja vuohenputkitaistelua linnunlaulukonsertin säestyksellä. Onneksi välillä ripsii vettä, että tulee pidettyä taukoa ennen kuin alkaa pyörryttää.


Tulppaanit alkavat olla ohi, mutta vielä niistä saa palasen hollannin tunnelmaa.

Vattu sai viikko sitten vähän kyytiä, kun sen juurella kasvava vuohenputki kohtasi vihdoin kunnon vastuksen. Osittain. Vattu ylös, maa sihtiin ja vuohenputket pois juuriaan myöten. Mutta tätä saattiin tehtyä vasta neljännes penkistä. Sitten lopppui voimat ja alkoi sade- ja matkailukaudet ja maatakin on vielä kääntämättä ja penkkejä laittelematta. Toivottavasti putki ei ole vallannut vielä koko alaa takaisin, sillä palaamme taisteluun aivan tuota pikaa. Viimevuotisille kitkuille ja maanpeittämislle (sanomalehdillä ja katteella) oli putkiystävämme nauranut makeasti ja putkahtanut entistä vahvemmin takaisin pintaan.

Mutta alla saanen esitellä: Bataatti. Tuo ihmeellinen mukula.

Keväällä, kun lumet olivat vielä maassa ja jään peite piti otteessaan, heräsi bataattimania. Siis tutkailujen tuloksena ajauduimme haaveilemaan omista bataateista. Taimiviljelmämme on jaettu kahteen osoitteeseen ja tänään tuli tieto, että nyt se on bataattiemo pikkuisen silmun kylkeens pyöräyttänt. 

Tämä ihme on siis saatu aikaan niin, että bataatti on nyt kuukausi tolkulla kököttänyt mullassa versoaan odottelemassa. Yritimme myös sitä konstia, jossa bataatti laitetaan veteen lillumaan. Se kyllä otti aika pian homeen pintaan, joten siitä luovuttiin jo alkumetreillä.

Viis siitä saammeko bataattikeittoa. Tämä on ilon ja onnen päivä. Toivottavasti saamme nähdä tämän köynöstäjän kukassaan. 

Täällä, toisaalla, kuunnellaan maissin kasvua. 

Talven patoutunut palstailun tarve on nyt tyydytetty reippaalla työnteolla. Palsta-alueen talkoot, maankääntöä, kakan levitystä, kukkapenkin siivousta, perunan ja härkäpavun (jota ei ole koskaan liikaa) ynnä humalan istutusta, maissipellon pohdintaa, kriikunan oksien harvennusta, dyykkausta, kompostin tutkailua ja kuorikatteen levitystä.

Punoittava naama on syytä läärätä vilvoittavalla aloeveralla, sillä puuhaa riittää. Suunnitelmat on hiottava valmiiksi, koska nyt se alkaa. Todella alkaa. 

Hulinan keskellä pääsimme seuraamaan kevätmuuttoa pöntön reunalla. Lintupariskunta tutkaili asumismahdollisuuksia. Toivottavasti ovat tarpeeksi hoikkia asumukseen. Vähän piti ainakin toisen pyristellä mahtuakseen aukosta sisään.