maanantai 30. kesäkuuta 2014

Luonto puutarhassa

Sitä äkkiseltään luulisi, että luonto on puutarhurin ystävä. Ja kattia kanssa, sanoisin. Luonto ei tottele kuukauden keskilämpötiloja, lorottaa vettä milloin sattuu ja aivan miten sattuu huvittamaan. Palelluttaa mokoma arat, paikallisluontoon sopimattomat, kasvit. Lähettää vitsauksia puutarhuria vastaan erilaisten hyönteisten muodossa: suoraan suoneen tai epäsuorasti kasvien kautta. Ja tässä ei ole vielä edes viheliäisimmät kummajaiset mukana eli bakteeritaudit tai sienet.Lisäksi luonto ottaa haltuun ihmiseltä tarkkomatta jääneet tilat rehottaen haluaamaansa suuntaan (yleensä aurinkoa kohti).

Mutta parhaimpina päivinä puutarhuri on valmis antamaan luonnolle anteeksi ja ottamaan kiitollisena vastaan kaiken, minkä se antaa. Mutta valppaana saa luonnon kanssa olla, jos aikoo jotain saada syödäkseen. 




ps. pieni on vaiva rusakosta, jos se silloin tällöin maistaa päivänkakkaraa. Kukkien syöntihän on ollut ihmistenkin keskuudessa viime aikoina eri trendikästä.

maanantai 23. kesäkuuta 2014















Sieltä täältä alkanut siistiminen tai paikkojen kohentelu saattaa aamukahviaikaan herättää horroksesta vasta lounaalle. Sama ilmiö toistuu helposti illalla, jolloin kaikki muu hyörinä on hiljenyt. Ajatuksissaan aika kuluu, eikä työ koskaan lopu kesken. Onneksi. Itsekseen puuhailu on rentouttavaa. 

Keväällä perennojen tieltä paljuun naaratut elämänlangan/kiertotattaren ja nokkosen juuret eivät toisiaan parempaa seuraa kaipaa. Sieltä ne nousevat paljunpohjalta tunkiosta löytyneen muovijätteen seasta. Lienee aika viskata ne jätesäkkiin.

Mutta nousee roskan seasta myös toivottuja kasveja. Viime vuonna kaupasta mukaan napatut salaatin juurakot tuikittiin maahan muovikoreineen päivineen, vaikka kaikissa ohjeissa oli neuvottu ottamaan kori pois. Ja kas säilyivät juuret hyvässä kunnossa, salaatti kukoisti ja oli maukasta. Nytkin kevätsalaattiin ostettu lollo rosso on jo hyvässä mitassa ja vallan maullaan.

Yleisesti ottaen kasvussa on toivomisen varaa, kun lämpö on jättänyt maailmankolkkamme rauhaan tältä kesäkuulta. Juhannuksen aikaan ulos purkkeihin jätetyistä viidakkokurkuista kaksi viidestä selvisi hengissä. Ilonpilkahduksia tuovat omenat ja karhunvatukat sekä huikeissa väreissä kukkivat perennat. 

Juhannuksen aikana suuri jänis oli tehnyt takapuolelleen paikan kukkapenkkiin. Hätyytellessä se loikki "pakoon" pihanomistajan laiskanpulskein ottein vain muutaman metrin etäisyydellä. Epäilen sen palanneen penkkiin heti valojen sammuttua. 


  














ps. Peruna on hyvässä kasvussa. Se kai istuteltiin toukokuun puolen välin paikkeilla. Timoa ja siikliä paniikissa sekaisin istutustilan uhatessa loppua. Nyt olisi syytä mullata sitä tai noutaa jostain ripeästi lisää olkea viheriäisten mukuloiden ehkäisemiseksi. 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Halla

Hugo Simbergin hyytävän kylmä halla istuu maalauksessa lyhteellä ja puhaltaa kuuraa syksyisille pelloille. Jotenkin tuntuu, kuin keväinen Halla vaeltelisi tutkimassa istutuksia. Harsoa ei riittänyt kaikille kasveille, joten on vain toivottava, että valkoinen peikko pitää hengen sisällään.

Raakileita on siellä täällä. Omenat, karviaiset, herukat ja kirsikka ovat jo vauhdissa. Päärynät taisivat jättää kukkimisen tuleville vuosille. Mansikassa on pari raakiletta. Keväällä taimelle laitetut kyssäkaalit alkavat muotoutua. Jopa paprikoissa ja tomaateissa on muutamia alkuja. Kauniisti kukkii myös karhunvatukka. Mutta vilu on päässyt pusakkaan, joten kuvaaminen saa nyt jäädä.  

torstai 5. kesäkuuta 2014

Naru vetäjän kädessä














Ruohonleikkurin vetäminen käyntiin on takuulla yksi turhauttavimmista puuhista joita maa(työt) päällään kantaa. Siinä hukkuu paljon hyvää puuhastelumotivaatiota narun ja tukahtuvan pärinän välille. Ongelmanratkaisuksi puutarhavajaan muutti 15€ panoksella vanha kunnon moottoriton ajokki. Ihastumisen jälkeen on arki tullut tosin tähänkin suhteeseen pihalle pudonneiden oksanpalojen ja ylikasvaneen hetteikön muodossa. Säksätys tosin hivelee korvia hennommin kuin armoton pärinä.


Hyvistä työkaluista onkin aina kyllä pulaa. Puutarhainnostuksen kukoistukseen myydään työkaluina vaikka minkälaista lumppua metallina. Suosikkilistan kärjessä ovat kitkuuharavat, jotka antavat periksi liitoksistaan kohdatessaan valmiiksi möyhennetyn maan tai "lasten puutahratyökalut", joilla puutarhuroinnin harjoittelukin saa jirigellermäisiä piirteitä. Tästä lähtien siirrettäköön ostoaikeiset katseet ainoastaan työkaluihin, joissa on kulumia kahvoissa ja varsissa sekä käytetyn oloiset terät.
















Istutukset ovat nyt loppusuoralla. Intopuutarhuriin iskenyt vatsatauti häiritsi suunnitelmia ja loput taimet tuikittiin sinne missä vaan oli maata näkyvissä. (Tosin niin tuntuu käyvän joka vuosi, vaikkei vatsatauti riehuisikaan) Maantarvematematiikka pettää joka kerta, vaikka joka vuosi hyötymaata valloitetaankin enemmän.

Kolmen sisaren penkki ehdittiin kuitenkin tehdä liki oppien mukaisiesti. Aivan kaikkia avomaankurkkuja, kesäkurpitsoja ja kurpitsoja ei lehden muodosta erottanut, mutta ne onneksi kaikki sopivat maissille kumppaniksi. Lisäksi penkkiin istuteltiin salkopapua aivan maissin juurelle nousemaan vierustoveriaan pitkin.

Muistiin merkitään: kyltit tai taimien nimeäminen jollain muulla kuin lyijykynällä ei ole hienostelua.