keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Alkukesä on käyttäytynyt ihan arvaamattomasti. Kasvit ovat antaneet samalla mitalla takaisin. Osa on jättänyt itämättä ja osa näyttää niin nuivalta, että olisi kai armeliaampaa nyhtää ne pois penkistä ja istuttaa tilalle jotain nopeaa. Onneksi surkeus ei ole levinnyt kaikkialle, vaan erityistä ylpeyttä voi tuntea aiempina vuosina tasaisesti epäonnistuneen herneen kanssa. Niin on terhakka ja runsas.






perjantai 15. kesäkuuta 2012

Bataatti tököttää vantterana kuumuudesta ja kuivuudesta huolimatta. Kate tekisi nyt hyvää, kun kaikki kasteluvesi tuntuu jäävän pintaan ja haihtuvan melkein silmissä. 



sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Viime vuonna palstallamme oli tomaattikaaos. Kepeissä ei riittänyt pituus eikä vahvuus ja kasviparat taipuilivat ympäri maata. Nyt kaaos on taltutettu ja tukeminen on toteutettu yhdistelemllä muumimamman ja Kanatarhan oppeja. Loppusilaus poimittiin vielä suvun perinteistä eli naru on lempeää matonkudetta mummun tapaan. 




lauantai 9. kesäkuuta 2012

Nyt palstalla kasvaa kaikenlaista. Tomaattia, kurpitsoja, kurkkuja, purjoja ja maisseja. Myös aiemmin istutetut porkkanat, kyssäkaalit, palsternakat ja juuripersiljat on kaivettu rikkaruohojen seasta esiin. Itävyyttä vaan ei voi juurikaan kehua. Parhaiten voi porkkana, sillä muita löytyi viidestä seitsemään per laji. No aarrearkun kätköstä penkkeihin pääsi vielä kosolti uusia siemeniä. Ja jos nekään eivät lähde, niin ainahan sinne voi kylvää retiisiä ja pinaattia. Hienoja vaan ovat nuo kyssäkaalit violetteine ruoteineen, että toivotaan parasta. 


Seuraa urakoitsijoille pitivät pönttöön muuttaneet sinitiaiset, sammakko ja varikset, jotka pistelivät eväskeksit parempiin suihin. 


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Olemme tavallisesti keväällä kaivaneet pussillisen maa-artisokkaa syötäväksi. Sitä on aina ollut riittämiin ja jopa yli äyräiden. Kesällä korkeuksiin nousevat varret ovat tehneet luonnollisen aidan palstan rajalle. Tänä keväänä lapio haroi kuitenkin tyhjää. Koko penkissä oli vain muutama mukula. Ajatukset sinkoilivat mahdollisten syyllisten kimpussa. Mutta mielessä ei käynyt, että ahneus olisi iskenyt maan alta. 

Maan kääntämisen ohessa silmät osuivat vielä huningolla olevaan kurkkupenkkiin. Työntyikö rikkaruohojen seasta jotakin ihmeen tuttua? Väsymys esti tarkemmat tutkimukset ja niin näky jäi kaihertamaan ajatuksiin. Mielissä alkoi soida myös bussissa kuultu tarina, jossa maa-artisokkapenkin sisältö oli löytynyt tunkoista. 

Paluu rikospaikalle osoitti mielessä pyörineen ajatuksen todeksi. Maa-artisokka oli muuttanut kurkkupenkkiin ja työntyi nyt iloisena ilmoille. Syyllinen oli kuitenkin päässyt jo karkuun, vaikka saalis löytyikin. Mutta oli se vaan ollut erityisen ahkera myyrä. 

Tyhjä penkki on palautettu loistoonsa ja kurkkupenkkiin tuotu rauha. 







perjantai 1. kesäkuuta 2012

Toisinaan kehtuuttaa lähteä palstalle. Erityisesti pitkän työpäivän ja kestittävien vieraiden päälle tekisi mieli heittää sohvalle ja kääntää katse kohti tanskalaista draamaa. Saattaapa olla, että mieli ennakoi tulevaa työnmäärää tietäen, että edellisestä kerrasta on jo aikaa ja sillä välin on piisannut sekä sadetta että paistetta.

Tuolle laiskanpulskealle mielelle täytyy vain antaa tarpeeksi palstakokemuksia. Palstan laidalla kädet tarttuvat työhön jo ennen kuin parempaa takkia on ehtinyt päältänsä heittää. Kaikki alkaa viattomasti parilla rikkaruoholla ja päätyy tauottomaan parin tunnin maankääntöön. Talikko laskeutuu lopulta yhdessä auringon kanssa. Ja kaikki tämä aika on kulunut vailla väsymystä tai makoilun kaipuuta, ilman yhtään ajatusta mieltä painavista asioista. 

Lopullinen kiitos seisoo aristavissa lihaksissa, jotka on hankittu raittiissa ilmassa ilmaiseksi.