Eilen ropisi vedet takin selkämykseen, kun viimeinen kaistale tuli käännettyä lannan kanssa ympäri. Kertaalleen käännetty maa oli ottanut jo kaiken sorttista rikkaruohoa pintaan. Hätäratkaisuna siemenvarastosta tarttui käteen papuja ja White lisbon pillisipulia. Ja siihen väliin tänään vielä kovasti toivottua sokerihernettä. Istutusinnossa piti heitellä vielä vähän salaattia papupenkin viereen. Enemmän estetiikan kuin sadon toivossa. 


Marjapuskissa roikkuu reilusti raakileita, mansikassakin oikeat möllykät. Mustikka tosin vasta kukkii. Perunat ja härkäpavut saavat palstan näyttämään viljellyltä. Usko muihin juureksiin onkin sitten vähän koetuksella. Sitä horjuttaa reikäisten lehtien rivit. Taitaa olla aika keittää raparperilientä. 


Taimet ovat selvinneet siirrosta aika reippaina. Tomaatti, chilit ja paprikat kukkii. Kesäkurpitsat ovat selvinneet kurkkuja ja talvikurpitsoita vahvempina. Kaikki kurkut eivät selvinneet istutuksesta ja Red Kurikin kärsii vähän keltataudista. Liikaa lannoitusta, liian vähän typpeä, liikaa vettä. Liikaa epämääräistä tietoa! Iso osa on onneksi niin hyvinvoivan näköisiä, ettei syvempi tieto ole tarpeen. Sen kun vaan kohisten kasvavat maissin lailla.


Salko- ja pensaspavut ovat myös putkahdelleet sieltä täältä, koska sinne tänne niitä myös laitettiin. Ja tuskin kukaan enää muistaa missä mikin kasvaa. Muutenkin koko palsta on yhtä labyrinttiä, kun kääntäminen tuli tehtyä palasissa. Eipähän ole yksitoikkoisen suoraviivaista.