Raparperi on kyllä aivan ehdoton puutarhurin ystävä. Se kasvaa lähes itsestään ja aikaisin, siitä saa herkullista piirakkaa ja mehua:

2l vettä, 1kg raparperia, kanelia, vaniljaa tai vaniljasokeria, sitruunaa ja sokeria. Paloiteltuja rapaprperejä keitetään kanelilla ja vaniljalla maustetussa vedessä 10-15 minuuttia. Mehu siivilöidään ja maustetaan sitruunamehulla ja sokerilla (noin puoli sitruunaa ja desi sokeria, vaikka alkuperäisohjeessa määrä oli kaksinkertainen). 

Ja karkoitetta:

½ kg tuoreita lehtiä, 5 l vettä. Lehtiä keitetään vedessä puoli tuntia. Keite siivilöidään ja käytetään sellaisenaan. 

Sillä pitäisi lähteä niin etanan, kirvan kuin muunkin hyönteisen. Jospa tuo keite antaisi vesimelonille elämisen edellytyksiä ja pitäisi etanat pois. Ja jos se vaikka onkin ihan tehotonta, niin sitä keitellessä tulee ainakin sellainen noitamainen olo. Eli ei mennyt sikäli hukkaan sekään kokeilu.

Kuolema on käynyt vähän keräämässä satoa, ennen kun siitä saadaan maistiaisia. Kurkut, niin syötävät kuin pesijät, on aika ahtaalla yhdessä vesimelonin kanssa. Mutta toivoa ei menetetä, vaan annetaan niiden keräillä vielä itseään. Puhutaan niistä hyvin ja kauniisti, niin eiköhän ne siitä piristy.