Kissa on syönyt ainokaisen latva-artisokan, verottanut sipuleita ja maistellut vesimeloneja. Lapsi suoritti sipulintaimien noston, mutta ne tökittiin toiveikkaina takaisin multaan. Tämä olisi tietysti pitänyt osata jo ennakoida aiempien vuosien perusteella. Ennakointi on kuitenkin aina korjaustöitä halvempaa. Jonkun pitäisi kirjoittaa puutarhaopas kissa- ja lapsiperheille, joissa olisi erityismainintoja kyseisistä tuholaisista sekä kuvakooste erilaisista verkoista ja karkotteista. Onneksi tomaatit voivat tanakasti. 

Taimikasvatuksen onnistuminen tuntuu olevan pohjalukemissaan. Tomaatit voivat oikein hyvin, mutta muiden kanssa on niin mittavia ongelmia, että on suunnattava taimitorille. Munakoisot, paprikat, latva-artisokat ja ne kovasti toivotut salkoruusut on ainakin haettava. Onneksi täällä multaan mädänneiden bataattien lohdutukseksi toisaalla mukula työntää rehvakkaasti multaan pistettävää. Niksi on olla kastelematta bataattia. Antaa sen vaan rauhassa herätellä itsensä henkiin mullassa tököttäen. Kasvua näköjään auttaa, jos bataatin onnistuu multaamaan latvapuoli ylöspäin.


Jos taimien kanssa ollaan aiempaa kurjemmassa tilassa, niin itse palstalla on asiat aika hyvässä kunnossa. Maata on muokattu ja muutaman päivän kuluttua olisi tarkoitus laittaa perunat kasvuun. Syksyllä laitetut valkosipulit ovat jo terhakoina nousseet ja hyvä näyttäisi tulevan.

Täydellinen palstakeli. Aurinkoinen ja kuiva. Tekisi mieli mennä heti takaisin. Osa maasta tuli tosin mukaan, sillä vetelä multa imi puoleensa ja tarttui kaikkialle. Yksi jos toinenkin viljelijä nousi maasta ilman saapasta, kellahteli nurin ja hieroutui mutaan. 

Latva-artisokat eivät ehkä selvinneet talvesta, mutta joku oli pitänyt penkissä oikein mukavaa pesää. Siitä todisteena oli vahvan käsivarren suuruinen kolo.

Taimet nauttivat valosta hyllyllään. Purjot tosin nauttivat siitä pituuden kera. Ehkä vantteraa purjon tainta ei ole olemassakaan. Kouliminen olisi syytä laittaa pian täyteen vauhtiin, ennen kuin kaikki juuret ovat jo ihan kippuralla. 

Lumi sulaa, joten retki palstan laidalle lienee myös paikallaan. Siellä odottaa verraton rupeama ruumiillista työtä ja raitista ilmaa. 

Aprillipäivän palstakatsaus oli oletettua lumisempi. Palstan poikki kulki puolen kämmenen kokoiset jäniksen jäljet ja kalutun kriikunan viereltä löytyi iso joukko lumeen porautuneita papanoita. Otus hyppeli iloisena ympäriinsä lintujen viserrellessä hankisessa maisemassa. Muutama tulpaani oli löytänyt jo tiensä lumen läpi, mutta kukkaloistoa saadaan vielä tovi odotella. Rakuunan ranka törrötti lumen keskellä talvisen hauraana.

Ikkunalaudan taimitarhassa jokainen kasvi pyrkii siemenestä omalla tavallaan. Toiset vapautuvat kuoristaan ilman suurempia ponnistuksia, mutta toisille se näyttää tuottavan valtavasti vaivaa. "Tikan" sisältä ulos pyristelee hyvänä kumppanuuskasvinakin tunnettu samettikukka. 

Tomaattisadon odottelu on alkanut. Tänä vuonna onnea koetellaan Tiny Timin ja Out Door Girlin kanssa. Eli varsin perinteisin värein ja muodoin mennään. Täytyy ensin opetella tukemaan tomaatit oikein ennen kuin lähtee laajentamaan lajien kirjoa.

Satoa toivotaan myös purppuraisesta basilikasta, korianterista, persiljasta, samettikukasta ja sipulista. Vähän omituiselta tuntuu laittaa sipulit siemenestä, kun aiempina vuosina ne on tuikattu sipuleina maahan. Mutta pussissa kehuttiin myös versoja, joten ei kai se ihan turhaa siis voi olla.

Vihreyteen ehtineet kasvustot tuntuvat olevan jotenkin hitaalla. Monet viivyttelevät sirkkalehdissään ja oikeat lehdet antavat vain odotuttaa itseään. Mutta ottakoon aikansa, kunhan eivät ota ja kuole. Hieno on tuo pikkuinen salkoruusu jo sirkkalehdistä alkaen.

Kaunis kiitos Partsipuutarhurille!

Tässä pikaiset vastaukset kysymyksiin.

1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
Innostus puutarhoihin syntyi palstaviljelyn kautta. Toiveena oli saada omat perunat ja porkkanat lautaselle. Mutta sittemmin se on tietysti lähtenyt vähän käsistä. Blogi syntyi tarpeesta pitää päiväkirjaa palstalaiselämästä muistoksi ja ohjenuoraksi itselle. Blogi on toiminut hyvin muistuttamassa edellisvuosien erheistä ja onnistumisen ilosta. Joka kevät sitä tuntee itsensä vähän aloittelijaksi, joten edellis vuotinen sato on hyvä pitää muistissa. 

2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata, sillä oikeastaan ihmeellisin on aina se kasvi, joka työntyy mullasta. Eli tavallaan vastaus on sirkkalehdet ja ensimmäinen lehtipari. Sitten tietysti aina varma ja maukas raparperi, red curi kurpitsa, tomaatit, eksoottiset bataatit... 

3. mikä on puutarhafilosofiasi?
Tiivistetysti: Ainahan sitä voi yrittää. Ja ensi vuonna sitten uudestaan.

Haluan jakaa tämän tunnustuksen toki eteenpäin eli kiitos inspiraatiosta

Puolenaarin puutarhaan. Kasvien lomassa ihania reseptejä, varsinkin "liiallisen" kesäkurpitsasatoon. 

Pienelle puutarhalle Kauniita kuvakoosteita, lempeitä kesähetkiä.

Kanatarhaan Kukapa voisi vastustaa kanoja ja kissoja ja taimia?

Karoliinan puutarhaan Vinkkejä ja järjestäytymistä. Kiitos vyöhykekartasta.

Mimmille Yksinkertaista, innokasta ja kaunista.

Tunnustukseen liittyvät kysymykset ovat tässä
1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?3. mikä on puutarhafilosofiasi?

Haastan kaikki yllämainitut blogistit näihin vastaamaan, sekä jakamaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle pt-blogille.