Paljonko on tarpeeksi

Nyt, kun tämä kasvatuskausi kiihtyy vääjäämättä kohti istutuksia (vain kuukausi aikaa ensimmäisiin istutuksiin), niin sitä epätoivoisesti yrittää etsiä edellisvuonna tehtyjä kumppanuuskasvikaavioita ja muistella mihin niitä kasveja tuli tuikittua. Turhaan. Kaikki tuntuu kadonneen ja on alettava alusta. Kasvilistan pidetessä kädet painetaan poskille ja suusta päästetään epätoivoa hohkava lausahdus: "Pitää kääntää aika lailla uutta maata." Paljonko on tarpeeksi ja muistetaanko tilaa jättää myös potuille. Olisikohan joku kehittänyt laskurin, jolla saisi laskettua neliöt tarvittavalle viljelysmaalle?

Viikolla silmäni osuivat myös huolestuttavaan tosiasiaan, että viljelyksemme ei olekaan vyöhykkeellä II vaan III. Tämä asettaa kaiken uuteen valoon. Magnoliahaaveet ottivat vähän osumaa, kun sen eloisuus kärsii II-vyöhykettä korkeammalla. Voi elää pari vuotta, mutta tuskin kukkii.

Tällaista tämä taas on: epäterävää. Kuten sinivuokkojen kuvaus ennen aamukahvia.

Voihan pääsiäispupu

Naapurissa majaillut metsäjussi on pomppinut pihassa kuin maanomistaja läpi sateisen pääsiäisen. Pupu intoutui karsituista omenanoksista, joista saattaa kyllä löytää muutaman haukun nuortakin oksaa. Sitten se tarkisti lintulaudalta tipahtaneet auringonkukansiemenet ja pähkinät. Lopuksi jussi suuntasi matkansa kohti valkosipulipenkkiä, jota onneksi vielä verhoaa hentoinen lumipeite. Aika näyttää pystytäänkö me elämään samassa puutarhassa. Onneksi latva-artisokkakorvat kasvavat vielä sisällä turvassa moiselta pedolta.

Taimihylly ja sen ympäristö näyttää aivan hamstraajan huoneelta. Huuhdeltuja maitopurkkeja,  vessapaperirullia, voirasioita ja noutoruokapurkkeja on kasattu odottamaan uusia kylvöjä ja koulintoja. Taimien ja lajien määrää on tänävuonna kasvatettu urakalla. Hyllyllä on syötävien lisäksi paria perennaa ja elefanttiheinää. Samettikukat ja munakoisot eivät meinaa itää, mutta basilika näyttää tuottavan tulosta.

Runsauden ohella kokeillaan kaaleja. Lehtikaalihan rehotti viimekesänäkin kuin itsestään. Nyt sitä on montaa sorttia ja näköä. Ruusukaali on jo kylvetty ja pienet sydämmelliset sirkkalehdetkin nousseet hienosti. Jos kaalihomma onnistuu, niin täytyy lähteä rasvareissulle, sillä kyllähän höyrytetty ruuskaali, kaalilaatikko ja kääryleet voita kaipaavat. Jos ennen mentiin Ruotsiin, niin mihinkäs nyt kuuluu mennä?

Suunnittelun ohella käynnissä ovat pienet kevätpuuhat. Miniatyyri tarjoaa vision suurista latva-artisokista uuden kasvihuoneen laidalla. 

Omenapuuiden ylimääräiset oksat saavat vielä tänä vuonna kyytiä. Sitten ne pitää varmaan jättää jo rauhaan. Vanhat puuparat tuottavat herkkuomenoita, mutta rehottavat yhä aika lailla. 

Kylmää kyytiä

Ensimmäisen kerran mullassa on siemeniä, joita pitää kylmäkäsitellä. Vaikkei kyseessä olekaan kovin monimutkainen prosessi, tuntuu se silti jotenkin jännittävältä. Toivo siementen itämisestä ei ole kovin korkealla. Mutta voihan se onnistuakin.

Viikko mullassa vettymässä, sen jälkeen kylmään ja parin kuukauden kuluttua virkistymään. Toiveissa ovat karhunlaukka, isotähtiputki, kirjopikarililja sekä köynöspinaatti. Viimeksi mainittu tosin viskattiin pusseineen päivineen pakkaseen, vaikka nekin olisi varmaan pitänyt ensin mullata ja pakastaa vasta sitten.

Helpointa lienee muistaa kylvää siemenet syksyllä. Muistaminen on avainasemassa, vaikka oli kiireilläkin jotakin tekemistä siihen, että nyt ollaan jännän äärellä.

Kasvua

Nousivathan ne latva-artisokat sittenkin. Kaikkiaan kahdeksantoista tainta on aloittanut matkansa siemenestä kohti maukkaita kukkanuppuja tuottavia ilonaiheita.

Eilen illala syntyi myös lista taimetettavista kasveista ja se on kyllä syntisen pitkä. Aiemmin päivällä, kun löytyi vielä Tunkion tukipuun haaveilemien espanjalaisten paprikoiden / chilien siemeniä. Niistä kuulemma joka kymmenes potkaisee sukat jalasta ja kaikki muut yhdeksän ovat herkullisia paistettuina ja sormisuolalla maustettuina.  

Meidän siemenvarastot ovat epämääräisissä laatikoissa, mutta jonkinlainen laatikosto niille olisi varmaan tarpeen. Nyt on eritelty esikasvatettavat, kylmäkäsiteltävät ja suoraankylvettävät, mutta syksyn tullen kaikki rapsahtaa varmaan taas iloisesti sekaisin. Laatikossa olisi hyvä olla edellämainittu lajittelu ja vielä mahdollisuus lajitella kylvökuukauden mukaan.

Latva-artisokat eivät nousseet. Eikä ensimmäiset chilit. Siemenet olivat vähän vanhoja, mutta aiemminkin ovat myös vanhat siemenet yllättäneet. Ei kai niidenkään suhteen sovi olla ikärasisti? Vanhassa saattaa hyvinkin olla vara parempi. 

Uusintakierroksen siemenet olivat tulleet siemenpussissa, jonka sisällä oli pienempi pussi. Aromipussi? No ainakin siemenet ihan tuoksuivat latva-artisokalle. Aika voimakkaasti jopa. Itämisen todennäköisyys lienee siis kohtuullinen.

Kokeneet latva-artisokistit myös kertoivat, että juurakot kannattaa talvettaa kuin daaliat. Ehkä tänään kylvetyistä siemenistä lähtee siis perintö kasvamaan?

(En ole vielä kuullut, että tietotekniikka olisi saavuttamassa hajun välitystä. Näissä puutarhablogi-asiossa se tulisi kyllä ehdottomasti tarpeeseen. Voisi tallentaa herneen, tomaatin, ruusun, mustaherukan, mullan, omenan ja vaikka siemenen tuoksun. Ja sitten voisi matkustaa toisten puutarhoja nuuskimaan.)