Penkin paikka ja muita mietteitä

Kolmas viljelykesä omalla pihalla on taimellaan. Istutuspenkit muuttavat rakentamisen tieltä piirun verran etelään. Viime vuotiset syystyöt ovat nyt työn alla, kun leinikeille annetaan kyytiä penkissä, joka saa jäädä sijoilleen. Myös nokkosen kanssa otetaan vahvemmasta mittaa, mutta kukkapenkissä. Keite, kate, lettu, niillä lie nokkonen pian voitettu. Mene ja sano.

Tämän piti olla kevennetty kasvatusvuosi, koska rakentaminen vienee aimo annoksen ulkoiluajasta. Taimihyllyllä on nyt kuitenkin sen neljää sorttia munakoisoa, intialaista ja meksikolaista (viidakko) kurkkua, meloneita, purjoa ja reilusti tomaatteja. Ja tietysti samettikukkaa tuholaistorjuntaan, auringonkukkaa linnuille ja oraville sekä kosmoskukkaa katseenvangitsijaksi. Lisäksi lapset ovat kasvattaneet purkillisen yllätyksiä päiväkodissa, joissa komeilevat ainakin krassit.

Ellei huomenna sada,niin päivästä kehkeytyy istutuspäivä niin sisällä kuin ulkonakin. Ja jos oikein kovasti sataa, niin aina voi kaivaa puuvärit ja kumppanuuskasvitaulukon ja suunnitella vaikka penkkien paikat kasveille ja penkin paikan itselleen.

Valoa

Yhtä-äkkiä valo on selättänyt pimeyden. Sen tietää siitä, että töihin mennessä ja sieltä palatessa ei tarvitse hapuilla kotiin pimeässä vaan näkee minne on menossa. Ja siitä taas tietää, että on aika rapistella siemenpusseja ja kylvää kevään ensimmäiset siemenet. Edessä on kiireinen kesä, joten olisi syytä pysytellä kohtuudessa kasvien suhteen. Tunne tuntuu kuitenkin usein jäävän voitolle järjestä. Pelkäänpä, että niin käy myös tulevalla kasvukaudella.

Kesän kaipuuseen ja tunteen tueksi nautitaan Yleltä vielä vajaan kuukauden Virpi Suutarin hienoa dokumenttia  Eedenistä Pohjoiseen. Sanni Sepon Palsta -kirjan kuvitus toimii myös. Mahtavia palstoja kuvineen löytyy myös verkon syövereistä Sepon sivuilta.

Kosmista puutarhanhoitoa

Keväiset puutarhahaaveet kylpivät kosmoskukkien meressä. Istutin niitä taimina ja siemeninä ympäri pihaa. Kyytipojaksi kukkaistutukset sai kanankakkaa. Osa kukkapenkeistä oli selvästi liian pimeässä, mutta osa kylpi kyllä aivan hyvässä auringossa. Muut kukat kukkivat vuorollaan, mutta kosmoskukista oli pystyssä vain liuskelehtiset varret. Syksyn edetessä kosmoskukat hurahtivat pitkiksi puskiksi. Ja nyt, syyskuun puolen välin jälkeen niihin ilmestyi nuppuja ja muutama ehti avatakin itsensä ennen pakkasöitä. Kyllä tämä puutahrahomma on välillä tosi kosmista. Ja (tragi)koomista.

Huono omatunto on vaivannut pitkin kesää, kun kasvimaalla vallitsee elämän kiireistä johuva kaaos. Aika ajoin se pistää miettimään, että pitäisikö tulevalla kaudella vähentää viljelysten määrää ja keskittyä laatuun. Sitten koittaa syksy ja pyyhkii kaiken kauniiksi järjettömällä sadolla. Rikkakasvustosta huolimatta maissin sato on kypsynyt ja herkulliseksi havaittu. Ai, ai.

Olin kaali ja omenahöyryissäni unohtaa tämän pienen ja sympaattisen sankarin: viidakkokurkun. Yhdessä kurkussa on yhden tavallisen ohuehkon kurkkusiivun verran syötävää. Maku on raikkaan kurkkuinen. Koko hellyyttävää miniluokkaa, jonka puolesta se olisi omiaan pienemmällekin parvekkeelle. Meidän ruohottuneella kasvimaalla se löytyy lähinnä ruukkunsa ansiosta, johon se kylmän kauden päätteeksi jätettiin. Mutta siellä se köynöstää yhä reippaana syksystä huolimatta, viidakonasukki.

Nyt, kun sadosta paistoon on vain muutama metri, niin kokeileva keittiö luonnistuu helpommin. Lehtikaali ja salvia pesto oli juuri oiva kumppani sunnuntaiselle spagetille. Kokeilevan keittön ohella myös extempore leivonnalle on enemmän mahdollisuuksia. Tosin viimeaikoina kaikki on maistunut omenalle. Sattuneesta syystä.

Puutarha on ihan luonnontilassa. Tomaatit piti katkoa rakentamisen tai oikeastaan purkamisen tieltä. Muutama hyvä Black russian, Tigerilla ja Gardeners delight päätyi syöniin. Maku oli kohdillaan. Satoa syödään kiireiden keskellä.Viidakkokurkku on ontuottanut hedelmää kaikeksi ihmetykseksi. Bataattisato jännittää, kun se lehdet on niin  hyvinvoivan näköiset. Siementen keräys on käynnissä. Isotähtiputki on kaunis myös kuivaessaan.