Munakoison ja paprikan tunnistus käy nyt leikiten (munakoiso ylinnä ja paprika sen alla). Paprikoita on melkoinen joukko, mutta kahdesta itäneestä munakoisosta on jäljellä enää tuo yksi hieno taimi. Onneksi oli siemeniä jäljellä, joita roiskittiin multaan uutta toivoa herättelemään. 


Chilit ovat myös venytelleet itsensä ulos siemenestä. Viime kesäisen chiliyllätyksen varjolla elättelemme toiveita tulisesta makuelämyksestä. Nyt kuitenkin pistellään vielä miedosti herneenversoja kilvan kissan kanssa. 

Peto on harhautetttu syömään ohraa, että se jättäisi muut taimet rauhaan. Toistaiseksi harhautus toimii moitteettomasti ja tuo sisään pääsiäisen tuntua reilusti etuajassa. 


Alla on elämän ihme, basilika, jonka viimeinen käyttöpäivä oli vuonna 2006. Lisäksi itämään ovat lähteneet myös Pekka Halosen tomaatit eli pussillinen vuonna 2008 Ateneumista haettuja mainossiemeniä. Vanhassa vara parempi?

Viime vuonna syytettiin suotta varasta. Krukmakare on löytynyt ja laitettu työhön. Vaikka kyllä ne käsin taitellut taimipussitkin toimii ihan moitteettomasti. Onko ruukuntekijä siis turhake?  

Isohkoissa pusseissa itää nyt vesimelonia. Eikö viime vuodesta todellakaan opittu mitään? No, sen verran, että laitetaan nyt sitten oikein kahta lajiketta niin sadon todennäköisyys lisii. Eikö lisikin? Sugar babyn ohella mullassa on nyt myös Malalia. 

Latva-artisokat on siirretty parempiin multiin nauttimaan yksiöistään. Hienoja ovat nuo latva-artisokan taimet. Muhkeita ja kaunislehtisiä. Toisaalta rumaa tainta ei taida olla olemassakaan. 


Hujoppi-purjoille pitäisi tehdä myös vähän koulintaa. Ne eri hienot yksinäiset seisojat näyttäytyy kirjaviisauden valossa vähän honteloina taimina. Viime vuonna, ilman kirjain tuomaa tietoa, niistä olisi voinut nauttia vapaammin juuri sellaisina kun ne on. Sama on munakoisojen ja paprikoiden kanssa. Nyt ne nököttää kyllä elossa, mutta ne ottavat niin hitaita edistysaskeleita, että mietityttää, josko ne olisivat lakanneet kasvamasta. Typerät taimikasvatustermit häiritsee esteettistä elämysmatkaa! Täytynee olla kärsivällinen ja luottaa elämään.


(Tuo alla oleva hidaskasvuinen taimi voi olla munakoiso tai paprika. Mene ja tiedä. Jäi kyltitys tekemättä ja niiden sirkkalehdet on kyllä todella samannäköiset. Varressa on vähän värieroja. Mutta hätäpä ei ole tämän näköinen, kunhan tuottavat hedelmää niin pääsevät joka tapauksessa samalle pannulle herkkuun nimeltä ajapsandali eli Georgialaiseen munakoisomuhennokseen.)

Hassuja nuo purjot. Mustapäisiä honkkeleita.

Tänään multaan pääsee chili. Tomaattien kanssa taidetaan vielä odotella, vaikka maltti onkin aika vähissä.

Pahimpaan kasvatuskuumeeseen helpotusta tuo viljelijän kuivaharjoitukset eli viljelykaavion tekeminen kumppanuusohjeita noudattaen. Tämänastisten tutkimusten valossa eri kasvit saattavat päätyä useaan paikkaan vuoroviljelyn periaatteita kuitenkin seuraillen. Ainakin yhteen penkkiin tulee sekaisin porkkanaa, punajuurta, salviaa ja sipulia. Maissi, mangoldi ja pensaspapu laitetaan myös sekaisin. Eli muunneltu kolme sisarta, koska kurpitsa laitetaan kompostin päälle peitteeksi kuten viimekin vuonna. Se toimi niin hyvin epämääräisyyden poistoon. Sille voisi laitaa sinne seuraksi retiisiä.


Munakoisolle annetaan kaveriksi pinaatti, tomaatille samettikukka, basilika, chili ja paprika. Salaatti pannaan toimittamaan peitekasvin virkaa kurkulle. Mutta mistä kaveri latva-artisokalle tai bataatille (jonka kasvatusyritys nro. 1 homehtui alkuunsa)? Sitten on tietenkin ne, jotka pidetään erillään toisistaan, kuten peruna ja tomaatti. Ja auringonkukkaa houkuttamaan ja harhauttamaan.


Mutta nyt on vielä maaliskuu, ja taimien aika. Tuo taimivihreä, tumma, ruskea multa ja valkoinen on niin hieno yhdistelmä, että kyllä sitä kelpaa kuvailla. 

Pienet idut ovat jo nousseet. Molemmat nousukkaat kasvavat ihan omalla tyylillään. Ohkainen purjo kiemurtelee kohti valoa. Latva-artisokka puolestaan jyrää itsensä mullasta vahvalla paksulehtisellä alullaan. Paprika ja munakoiso muhii vielä pimeässä.

Ihan pian ollaan jo maaliskuussa, jolloin saa laittaa lisää kasvustoa tulemaan. Sitä taitaa tulla viimevuotista enemmän, joten jännittää, että miten noita valonpaikkoja riittää kaikille. Kasvultaan epävarmempien kasvattien ohella teemoitamme tänä vuonna perinnelajeihin. Ainakin härkäpavussa, keväällä istutettaivssa valkosipuleissa ja kaskinauriissa. Eli eksotiikan kautta kotimaan makumatkalle menneisyyteen.

Edellinen kesä on vielä kuivattuna maljakossa ja satunnaisina rasioina pakkasessa. Seuraava sato on kuitenkin jo palstaviljelijän mielessä. Tänä vuonna kaikkea ei jätetä sattuman varaan. Nyt opiskellaan viljelyä näppituntuman lisäksi myös kirjoista. Oppaiksi matkalle ovat päässeet toistaiseksi Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa, Deborah Schneebeli-Morellin Kasvimaa ruukuissa ja Gunnel Ginsburgin Rikkakasvit. Martat voi sitten kertoa, että mitkä niistä rikoista pannaan kitkemisen jälkeen pannulle tai salaattiin.

Ensimmänen kirjallisuuden mukanaan tuoma oppi on, että lannoitus on aloitettava ajoissa. Viime vuonna oltiin taimilannoituksessa aivan liian kitsaita. Mutta turhan kirjaviisauden välttämiseksi ei korvaa lotkauteta sille, että taimikasvatusta ei kannattaisi vielä aloittaa. Taimakasvatuskausi on nimittäin avattu paprikalla, munakoisolla, latva-artisokalla ja purjolla. Opitaanpahan sitten kantapään kautta, jos tulee kituliaat taimet.