Härkäpapu on taatusti aivan liian vähän viljelty kasvi. Täysin vaivaton ja herkullinen. Omamme eivät tuota suunnatonta satoa, mutta maistiaiset sujahtivat parempiin suihin ennen kuin kameran virittämistä ehdittiin edes ajatella. Herkku syntyy tuossa tuokiossa ja vahvistaa ajatusta, että ensi vuonna kylvetään ainakin koko pussillinen, ellei enemmänkin. Saman liemeen viskasin myös ensimmäiset pensaspavut ja van olivat myös maullaan.
Kasvukauden aikana iskee välillä uskon puute. Mutta näitä tomaatteja katsellessa kihoaisi kateus hattuun, ellei tämä vihreä komeus olisi oma. Ja täysin vailla aiempaa kokemusta näitä on hoideltu netin ja mutun avulla. Oikeastaan ovat olleet niin reippaita, että itse ovat itsensä hoitaneet.
Kokemus palasi lomalta ja löysi istuttamansa Viron-tuliaiset hengissä. Toinen niistä tekee chiliä ja toinen ananaskirsikoita! Ja ihan ovat nekin olleet säiden ja hunningon varassa. Jos se ei nostata luottamusta luontoon, niin mikä sitten. Näissä hyötykasvihommissa täytyy näköjään olla malttia.
Aiemmin löytämämme vieraileva sipuli on ilmeisesti jäänyt viime vuonna peltoon ja nostaa nyt itseään uuteen loistoon. Pitää laittaa google kuumaksi ja etsiä tietoa sipulinlisäämisestä. Jos nyt tulee siemenet, niin millon tulee sipulit?
Kasvusta pitäisi nauttia juuri nyt, kun tulostavoitteet ovat jälleen ylittyneet. Toisaalta ei voi olla miettimättä ensi vuotta ja kasvusuunnitelmaa, kun voi taas ottaa oppia tämänvuotisista harhailuista. Härkäpapua laitetaan pussillinen, vaikka se tuntuukin ihan valtavalta. Vattua siirretään (tosin jo syksyllä mustaherukan tieltä). Vuoroviljelyn vuoksi paikkoja heitellään ja uutta maata käännellään viljelyyn. Maissia lisää, vaikka tähkiä onkin tulossa tältä vuodelta toistaiseksi yksi. Dyykatut lasit laitellaan minimökkeröksi...
Niin kauniisti kukki hetken kiertotatar.
Mutta penkistä löytyi kolme eloisaa papua.
Pientä, mutta sitkeää.
ps. sitä kiertotatarta löytyi kasvamasta myös kompostista ja porkkanapenkistä.
Tieto lisää tuskaa. Papupenkin on vallannut kiertotatar.
Kukat olivatkin pavulle vähän omituiset, mutta saattaahan niitä olla moneen junaan, kun ei paremmasta tiedä. Mutta kun penkin välistä pukkasi pari oikeatakin papua, niin alkoivat herätysjuhlat. Illalla alkaa kitkuukinkerit.
Kurpitsa on aloittanut kukintansa lehvistön suojassa.
Peruna ei sen sijaan kuki vieläkään. Eikä kuulemma tarvitsekaan! Timon ei kuulukaan kukkia. Ja kas, varren alla oli jo, no jos nyt ei ihan kapallista, niin kattilallinen ainakin.
Kesäkurpitsoita pari ihanteellista, muutama herne ja naapurille salaattia. Itse isoäitikään ei saisi sitä kaikkea puputettua.
Kituliaan herneen hedelmät ovat moitteettomia. Harmi, ettei niitä tule enempää. Herneen kasvatuksen epäonnistuminen täytyy olla pyhä ihme. Sen ohella, että pesusieni onkin elossa, luumu onkin kriikuna ja kukaton peruna mukuloi. Tietämättömän eteen tulee ihmeitä jatkuvasti. Pitänee pysytellä tässä autuaassa tilassa jatkossakin, sillä ihmeen äärellä on eläväistä.
Vierailija paistattelee porkkanapenkissä.
Jokseenkin se on sipulikasvin näköinen.
Mikä lie.
Pannaan seurantaan.
