Viljelemätöntä pintaa on pihalla paljon. Se aiheuttaa villiä idointia, jossa ajatukset heiluvat puista peitekasveihin ja juurikkaisiin. Kaikkialla riittäisi tehtävää, jos vain varat ja aika antaisivat myöten. Intoa onneksi piisaa. Sillä pääsee jo pitkälle.

Viime vuonna tuikkasimme koko kesän astioissaan paahtuneet mansikat multaan juuri ennen talven tuloa. Taimet olivat moisen tuikkimisen jäljiltä jääneet liian pintaan ja näyttivät varsin rumilta mustan katekankaan keskellä. Ainoa ilonaihe oli, että niissä oli edelleen eloa. 

Hakiessani tietoa pensaiden pistokkaista, harhaili katse myös mansikkaosastolla. Wsoy:n Suuri Puutarhatieto vuodelta 1990 tarjosi mielenkiintoisen sivulauseen. "Kate voi olla... jotain eloperäistä ainesta, kuten kuoriketta tai rahkasammalta." Niinpä tämän päivän puhteena mansikat saivat ansaitsemansa kohtalon, eli riittävästi multaa ja kauniimman penkin. Pihan toiselta laidalta siirretyssä sammaleessa oli myös muutama ahomansikka. Toivottavasti ne viihtyvät yhdessä. (Pensaiden pistokkaiden kanssa ollaan eri lähteiden mukaan myöhässä ja aikaisessa, joten täytyy yrittää malttaa juhannuksen tienoille.)

Pääsiäinen on ollut kyllä kaikkien toiveiden täyttymys. Hiihtelyn sijaan mielenrauhaa ovat tuoneet maan kaivuu ja toiveikas multaus.