Ruohonleikkurin vetäminen käyntiin on takuulla yksi turhauttavimmista puuhista joita maa(työt) päällään kantaa. Siinä hukkuu paljon hyvää puuhastelumotivaatiota narun ja tukahtuvan pärinän välille. Ongelmanratkaisuksi puutarhavajaan muutti 15€ panoksella vanha kunnon moottoriton ajokki. Ihastumisen jälkeen on arki tullut tosin tähänkin suhteeseen pihalle pudonneiden oksanpalojen ja ylikasvaneen hetteikön muodossa. Säksätys tosin hivelee korvia hennommin kuin armoton pärinä.
Hyvistä työkaluista onkin aina kyllä pulaa. Puutarhainnostuksen kukoistukseen myydään työkaluina vaikka minkälaista lumppua metallina. Suosikkilistan kärjessä ovat kitkuuharavat, jotka antavat periksi liitoksistaan kohdatessaan valmiiksi möyhennetyn maan tai "lasten puutahratyökalut", joilla puutarhuroinnin harjoittelukin saa jirigellermäisiä piirteitä. Tästä lähtien siirrettäköön ostoaikeiset katseet ainoastaan työkaluihin, joissa on kulumia kahvoissa ja varsissa sekä käytetyn oloiset terät.
Istutukset ovat nyt loppusuoralla. Intopuutarhuriin iskenyt vatsatauti häiritsi suunnitelmia ja loput taimet tuikittiin sinne missä vaan oli maata näkyvissä. (Tosin niin tuntuu käyvän joka vuosi, vaikkei vatsatauti riehuisikaan) Maantarvematematiikka pettää joka kerta, vaikka joka vuosi hyötymaata valloitetaankin enemmän.
Kolmen sisaren penkki ehdittiin kuitenkin tehdä liki oppien mukaisiesti. Aivan kaikkia avomaankurkkuja, kesäkurpitsoja ja kurpitsoja ei lehden muodosta erottanut, mutta ne onneksi kaikki sopivat maissille kumppaniksi. Lisäksi penkkiin istuteltiin salkopapua aivan maissin juurelle nousemaan vierustoveriaan pitkin.
Muistiin merkitään: kyltit tai taimien nimeäminen jollain muulla kuin lyijykynällä ei ole hienostelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti