Kumppanuuskasvitaulukko kuumana

Taimituotanto on ollut tänä vuonna valtaisaa (käsittämättömästä syystä jokaista lajia istutettiin paljon). Niiden raijaaminen sisään ja ulos alkoi jo väsyttää, joten helteisyyden turvin vein osan jo ulos penkkiin. Sinne sujahtivat siis kaalit, lehtikaalit, ruusukaalit, maissit, purjot, latva-artisokat, sellerit (paitsi yhden nipun löysin niitäkin vielä taimien seasta), avomaankurkut ja kesäkurpitsat. Pensaspapua, punajuurta ja lanttua väleihin. Hyönteistentorjuntaan samettikukkaa, minttua, tilliä ja krassia. Erityisesti kaalit ympäröin kaikella tuoksuvaisella, koska ajatus verkoista on vähän vieras. Voihan se olla, että vielä päästän ärräpään tai pari, kun seuraan kaalikärpäsinvaasiota, mutta toistaseksi aion olla toiveikas ja luottaa luonnollisiin yhteistyökumppaneihini.

Penkit istutin kumppanuuskasvitaulukko kädessä eli kädenjatkeessa. Jotenkin tuo kumppanuuskasviajatus tuntuu vaan aika hyvältä. Siellä ne kaverit toisistaan hyötyy ja penkeistäkin tulee monimuotoisen näköisiä. Joka kerta, kun puhelin olikin toisaalla, niin pohdin kuitenkin laminoitua taulukkoa, joka kulkisi mukavasti mukana. Täytyy ryhtyä innovoimaan ja tekemään sään ja mullankestävää taulukkoa, joka kulkisi puutarhurin mukana sisältä ulos ja penkinreunaan. Tekisikö lapsille t-paidat, joista voi tarkistaa? Ne kyllä liikkuu aika lailla. Kirjoittaisiko tussilla vanhoihin farkkuihin? Pysyisi ainakin mukana eikä niitä tarvitsisi kovasti ehtiä, mutta riittääkö tila? Ehkä näiden tuloksen näemme seuraavalla istutuskaudella.

Löysin myös minitaimirivien rikkojen torjuntaan soveltuvan työkalun eli vanhan palettiveitsen. Sen kapea kärki napaa rikan kuin rikan hentoisia taimia häiritsemättä. Tietysti sillä oletuksella, että tarhuri sitä ahkerasti rivien välissä kuljettaa.

Tämän vuoden yksi uutuuksista on sinappi. Maku on rucolaa eli sinappikaalia vahvempi, mutta saman suuntainen eli eri hyvä. Täytyy yrittää jonkun noista antaa kukkia, sillä mikäpä olisikaan sen somempaa, kuin oman sadon sinappi.

Omenat ovat hurjistuneet ja piha kukki eiliseen asti aivan vallattomana. Kuuden vanhan puun omenalupaus saattaa tarhurin jo etukäteen virittyneeseen tilaan. Posti toi tänään Janoisen puutarhurin oppaan, jossa neuvotaan siiderinteon saloihin. Vaikuttaa vallan lupaavalta.

Puiden takaa löytyy uusi raksa. Tämä on kuitenkin pieni ja kevyt kasattava sekä varsin tarpeellinen eli kasvihuone. Kasvihuonekurkut, tomaatit, melonit ja paprikat kukkivat jo ja osa pukkaa jo hedelmääkin. Kurkut tosin olivat stressissä ja tekivät pelkkää hedekukkaa, mutta meloni pyöräytit jo emikukkasenkin pienen palleron kera. Uusi makrolinssi kännykkäkameraan tarjoaa kivasti mahdollisuuksia leikittelyyn.

Kasvihuoneunelmat elävät jo ruukuissa taimivaihettaan. Piirustuksetkin ja aikataulukin alkavat olla valmiita. Enää siis romukasan siirto, perustusten teko, rungon pystytys, ikkunoiden kiinnitys ja muovitus sinne, minne eivät hamstratut ruudut riitä. Pikku juttu siis, eikö?

Tomaatteja tuli taas niin paljon, että osa niistä täytyy varmaan kasvattaa kasvihuoneen seinustalla ja tietysti ystävien, tuttavien, sukulaisten ja kylänmiesten puutarhoissa. Kasvihuoneeseen siirretään avomaalta myös munakoisot ja paprikat. Niiden sato on jäänyt kovin vähäiseksi taivaan alla. Lisäksi haaveissa on mojovia kasvihuonekurkkuja sekä kirpsakoita viidakkokurkkuja. Oheinen kaunotar venyttelevine kärhöineen on kurkun taimi.