Kosmista puutarhanhoitoa

Keväiset puutarhahaaveet kylpivät kosmoskukkien meressä. Istutin niitä taimina ja siemeninä ympäri pihaa. Kyytipojaksi kukkaistutukset sai kanankakkaa. Osa kukkapenkeistä oli selvästi liian pimeässä, mutta osa kylpi kyllä aivan hyvässä auringossa. Muut kukat kukkivat vuorollaan, mutta kosmoskukista oli pystyssä vain liuskelehtiset varret. Syksyn edetessä kosmoskukat hurahtivat pitkiksi puskiksi. Ja nyt, syyskuun puolen välin jälkeen niihin ilmestyi nuppuja ja muutama ehti avatakin itsensä ennen pakkasöitä. Kyllä tämä puutahrahomma on välillä tosi kosmista. Ja (tragi)koomista.

Huono omatunto on vaivannut pitkin kesää, kun kasvimaalla vallitsee elämän kiireistä johuva kaaos. Aika ajoin se pistää miettimään, että pitäisikö tulevalla kaudella vähentää viljelysten määrää ja keskittyä laatuun. Sitten koittaa syksy ja pyyhkii kaiken kauniiksi järjettömällä sadolla. Rikkakasvustosta huolimatta maissin sato on kypsynyt ja herkulliseksi havaittu. Ai, ai.

Olin kaali ja omenahöyryissäni unohtaa tämän pienen ja sympaattisen sankarin: viidakkokurkun. Yhdessä kurkussa on yhden tavallisen ohuehkon kurkkusiivun verran syötävää. Maku on raikkaan kurkkuinen. Koko hellyyttävää miniluokkaa, jonka puolesta se olisi omiaan pienemmällekin parvekkeelle. Meidän ruohottuneella kasvimaalla se löytyy lähinnä ruukkunsa ansiosta, johon se kylmän kauden päätteeksi jätettiin. Mutta siellä se köynöstää yhä reippaana syksystä huolimatta, viidakonasukki.

Nyt, kun sadosta paistoon on vain muutama metri, niin kokeileva keittiö luonnistuu helpommin. Lehtikaali ja salvia pesto oli juuri oiva kumppani sunnuntaiselle spagetille. Kokeilevan keittön ohella myös extempore leivonnalle on enemmän mahdollisuuksia. Tosin viimeaikoina kaikki on maistunut omenalle. Sattuneesta syystä.