Puutarhaamme voisi kutsua yksityiskohtien puutarhaksi. Ei niinkään sen vuoksi, että siellä olisi kaikki yksityiskohtaisesti aseteltu paikoilleen vaan siksi, ettei se kestä suurempaa kuvakulmaa. Mutta jos on silmää yksityiskohdille, niin kyllä nyt kelpaa. Ihanien pioniunikkojen siemenet tulivat lahjana Kainuusta ja ovat juuri puhjenneet kukkaan. Valloittavia ovat myös isotähtiputket ja salvia. 

Kurkutkin lähtivät vihdoin kukkimaan. Viidakkokurkku teki pikkuruisen emikukkasen pikkuruisen palleronsa päähän. Hedekukat vaan eivät ole vielä auenneet. Ei auta, kun odottaa. Viidakkokurkkujen kanssa ei ole onni ollut muutenkaan suotuisa. Kuusi tainta pääsi potteihin odottamaan maahan siirtoa, neljä kuoli ja kaksi eloonjäänyttä jätettiin ruukkuihinsa kylmän rintaman aikaan. Niissä ne ovat sitten kituneet näihin loiston päiviinsä saakka. Avomaankurkut suorastaan nautiskelevat helteestä ja kukkivat reippaasti. Joko lie aika lähteä etikan ostoon?

Kuulumisia kolmelta sisarelta

Kolmen sisaren penkissä pavut eivät kestäneet kylmää jaksoa ja kuolivat pois. Sen sijaan maissi ja kurpitsat ovat heränneet uuteen kasvuun. Maissit seisovat vahvasti penkissään kurpitsan kiemurrellessa varsien lomassa hienoine tuntosarvineen. Mutta miksi kutsutaan noita kasvinosia, joilla köynöstäjät vetävät itseään kohti uusia maisemia?

Punaisia iloja

Sieltä täältä pilkistää punaisia ilonpilkahduksia vihreyden keskelle. Linnut tosin pitävät huolen, ettei kirsikoista yksikään päädy tarhurin suuhun. Ehkä vielä jonakin vuonna. Perintödaaliat kukkivat hiljalleen. Toivottavasti vielä vuosikymmenten ajan.

Oodi vihreydelle! Ja tasaiselle sateelle ja paisteelle. Taas kasvaa!

Tuskastuksen poisto -loma. Jos kasvu vaikuttaa turhan hitaalta, kannattaa puutarhurin ottaa suunta pois kasvimaalta. Pieni etäisyys kasvatteihin tekee ihmeitä. Neljästä kuuteen päivään rauhallista kasvua muuttaa jo kokonaiskuvan ilmettä. 

Heinäkuu tuli ja pelasti epätoivolta. Puutarha rehottaa taas terhakkana. Jopa kituliaat ja paleltuneet munakoisot ovat lähteneet jälleen kasvuntielle. Kukkaloistosta pitävät huolta viime kesänä maahan heitetyt mitkä-lie-päivänkakkarat, kestosuosikki Härkäpapu sekä mustaherukan seuralaisruusu. 

Viimeaikoina on penkin laidalla kysytty: Paljonko kyssäkaalia on liikaa? Vastaus on: Kysymys on tarpeeton. Paljoko kyssäkaalia on tarpeeksi? Vastaus on: reilusti ja vielä hieman. Ensimmäinen hienostuneen makunsa nyrkin kokoon saavuttanut pallero on syöty. Seuraavaa odotetaan vesi kielellä. Ja resepti on kesän helpoimpia: Poimi, kuori ja syö.