Pienet idut ovat jo nousseet. Molemmat nousukkaat kasvavat ihan omalla tyylillään. Ohkainen purjo kiemurtelee kohti valoa. Latva-artisokka puolestaan jyrää itsensä mullasta vahvalla paksulehtisellä alullaan. Paprika ja munakoiso muhii vielä pimeässä.

Ihan pian ollaan jo maaliskuussa, jolloin saa laittaa lisää kasvustoa tulemaan. Sitä taitaa tulla viimevuotista enemmän, joten jännittää, että miten noita valonpaikkoja riittää kaikille. Kasvultaan epävarmempien kasvattien ohella teemoitamme tänä vuonna perinnelajeihin. Ainakin härkäpavussa, keväällä istutettaivssa valkosipuleissa ja kaskinauriissa. Eli eksotiikan kautta kotimaan makumatkalle menneisyyteen.

Edellinen kesä on vielä kuivattuna maljakossa ja satunnaisina rasioina pakkasessa. Seuraava sato on kuitenkin jo palstaviljelijän mielessä. Tänä vuonna kaikkea ei jätetä sattuman varaan. Nyt opiskellaan viljelyä näppituntuman lisäksi myös kirjoista. Oppaiksi matkalle ovat päässeet toistaiseksi Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa, Deborah Schneebeli-Morellin Kasvimaa ruukuissa ja Gunnel Ginsburgin Rikkakasvit. Martat voi sitten kertoa, että mitkä niistä rikoista pannaan kitkemisen jälkeen pannulle tai salaattiin.

Ensimmänen kirjallisuuden mukanaan tuoma oppi on, että lannoitus on aloitettava ajoissa. Viime vuonna oltiin taimilannoituksessa aivan liian kitsaita. Mutta turhan kirjaviisauden välttämiseksi ei korvaa lotkauteta sille, että taimikasvatusta ei kannattaisi vielä aloittaa. Taimakasvatuskausi on nimittäin avattu paprikalla, munakoisolla, latva-artisokalla ja purjolla. Opitaanpahan sitten kantapään kautta, jos tulee kituliaat taimet.