Odotettuja ja odottamattomia kukkia ja nuppuja. 
Viime vuotinen sipuli, munakoiso ja vesimeloni.
Jonkun tiedon mukaan vesimeloni kukkii vain päivän. Nyt täytyy vierailla tiluksilla ahkerasti. Samalla voi noukkia vattua, punaherukkaa ja karviaista.

Härkäpapu on taatusti aivan liian vähän viljelty kasvi. Täysin vaivaton ja herkullinen. Omamme eivät tuota suunnatonta satoa, mutta maistiaiset sujahtivat parempiin suihin ennen kuin kameran virittämistä ehdittiin edes ajatella.  Herkku syntyy tuossa tuokiossa ja vahvistaa ajatusta, että ensi vuonna kylvetään ainakin koko pussillinen, ellei enemmänkin. Saman liemeen viskasin myös ensimmäiset pensaspavut ja van olivat myös maullaan.

Kasvukauden aikana iskee välillä uskon puute. Mutta näitä tomaatteja katsellessa kihoaisi kateus hattuun, ellei tämä vihreä komeus olisi oma. Ja täysin vailla aiempaa kokemusta näitä on hoideltu netin ja mutun avulla. Oikeastaan ovat olleet niin reippaita, että itse ovat itsensä hoitaneet. 

Kokemus palasi lomalta ja löysi istuttamansa Viron-tuliaiset hengissä. Toinen niistä tekee chiliä ja toinen ananaskirsikoita! Ja ihan ovat nekin olleet säiden ja hunningon varassa. Jos se ei nostata luottamusta luontoon, niin mikä sitten. Näissä hyötykasvihommissa täytyy näköjään olla malttia.

Aiemmin löytämämme vieraileva sipuli on ilmeisesti jäänyt viime vuonna peltoon ja nostaa nyt itseään uuteen loistoon. Pitää laittaa google kuumaksi ja etsiä tietoa sipulinlisäämisestä. Jos nyt tulee siemenet, niin millon tulee sipulit?

Kasvusta pitäisi nauttia juuri nyt, kun tulostavoitteet ovat jälleen ylittyneet. Toisaalta ei voi olla miettimättä ensi vuotta ja kasvusuunnitelmaa, kun voi taas ottaa oppia tämänvuotisista harhailuista. Härkäpapua laitetaan pussillinen, vaikka se tuntuukin ihan valtavalta. Vattua siirretään (tosin jo syksyllä mustaherukan tieltä). Vuoroviljelyn vuoksi paikkoja heitellään ja uutta maata käännellään viljelyyn. Maissia lisää, vaikka tähkiä onkin tulossa tältä vuodelta toistaiseksi yksi. Dyykatut lasit laitellaan minimökkeröksi...

PAPU

Niin kauniisti kukki hetken kiertotatar.
Mutta penkistä löytyi kolme eloisaa papua.
Pientä, mutta sitkeää.

ps. sitä kiertotatarta löytyi kasvamasta myös kompostista ja porkkanapenkistä.

Tieto lisää tuskaa. Papupenkin on vallannut kiertotatar.
Kukat olivatkin pavulle vähän omituiset, mutta saattaahan niitä olla moneen junaan, kun ei paremmasta tiedä. Mutta kun penkin välistä pukkasi pari oikeatakin papua, niin alkoivat herätysjuhlat. Illalla alkaa kitkuukinkerit.

 

Kurpitsa on aloittanut kukintansa lehvistön suojassa.
Peruna ei sen sijaan kuki vieläkään. Eikä kuulemma tarvitsekaan! Timon ei kuulukaan kukkia. Ja kas, varren alla oli jo, no jos nyt ei ihan kapallista, niin kattilallinen ainakin.

Kesäkurpitsoita pari ihanteellista, muutama herne ja naapurille salaattia. Itse isoäitikään ei saisi sitä kaikkea puputettua.

Kituliaan herneen hedelmät ovat moitteettomia. Harmi, ettei niitä tule enempää. Herneen kasvatuksen epäonnistuminen täytyy olla pyhä ihme. Sen ohella, että pesusieni onkin elossa, luumu onkin kriikuna ja kukaton peruna mukuloi. Tietämättömän eteen tulee ihmeitä jatkuvasti. Pitänee pysytellä tässä autuaassa tilassa jatkossakin, sillä ihmeen äärellä on eläväistä.

Vierailija paistattelee porkkanapenkissä. 
Jokseenkin se on sipulikasvin näköinen. 
Mikä lie. 
Pannaan seurantaan.

valokylpyjä

tomatotomatetomaaatti 
telehvooni kertoo, että vihreitä kuulia roikkuu jo 11!
On pistettävä salsaksi niiden kuvaamista ja kypsymistä odotellessa.   

ps.siis joko out door girl tai black russian tai kaiketi molemmat

Nyt ei palstalainen meinaa enää pysyä kasvun tahdissa. Kaikkialla tapahtuu. Osa kukkii toivotusti, osa jo toivomatta. Siellä täällä alkaa olla jo salaattiakin isompaa purtavaa, kuten jo aiemmin esitellyt porkkanat ja retiisit, mutta pian myös kesäkurpitsa. Se on ainakin pikkuisen rillin kokoinen.

Salaatin nopean kasvun äärellä joudumme ihmettelemään, että kuka sen syö? Isoäidin salaatti on oiva keksintö tähän pulmaan. Lehdet menevät kuin kuumille kiville, kun salaatinlehdille asetellaan keitettyjä kananmunia ja sen päälle kumotaan viinietikalla ja hippusella sokeria maustettua kermavaahtoa muutaman ruokalusikallisen verran. Kilpailevassa versiossa keltuainen sotketaan maitoon ja viinietikkaan ja maustetaaan kaiketi sokerilla ja suolalla ja pippurilla, mutta se resepti muhii jossain muistinmutkassa. 

Istutusinto ei vieläkään laantunut vaikka on kesän kuumin helle. Mutta pensasmustikkaa oli saatava. Tuli hullutus. Nyt sitä on sekä ulkomaalaista sekä Alvaria. Jospa pärjäisivät ja tulisivat hyviksi kavereiksi. 

Lisäksi ripsuttelimme vielä lisää retiisiä.

Sugar Baby on vielä niin pikkuruinen ja kitulias, että se voidaan toivottaa takaisin tuottamaan hedelmää ensi vuonna.

Herne ja papu ovat alkaneet kiipeilynsä korkeuksiin. Herneitä ja tomaatteja kun hipsuttaa, niin pääsee mielikuvamatkalle makuihin. Pitäisi opetella uuttamaan niistä hajustetta talveksi kesän kaipuuseen.

Alitajunta on tehnyt istutussuunnitelman meidän puolesta ja saanut sipulit osumaan selvään linjaan. Tarkkanäköinen löytää kuvasta kolme penkkiä. 

Täällä polttavan paahteen keskellä palstan hoitoon ei kannata hötkyillä ennen illan armahdusta. Päivän aikana siellä on vaan ehtinyt tapahtua jo niin paljon, että huimaa. Eikä joka laidalle enää ehdi hypistelemään. Harvennus tuotti yllätyksen. Syömiskelpoisen porkkanan ja pari suupalaa. Naurista taas syö joku muu kuin me. Liekö etananainen. Sitä harventaessa kuului viereisestä vatukosta rapisevia elämän ääniä. En uskaltautunut kurkkimaan sen lähdettä.

ps. ensimmäinen tomaatti (parvekkeella asuva hundreds and thousands) on pudottanut kukkansa nuppineulanpään kokoisen herkun tieltä.